Matkapäiväkirja osa 4: Guadeloupe

Päivä 13.

Kävimme tänään kiertämässä saarta. Mäkiä ja mutkia riitti enemmän kuin tarpeeksi. Milloin toisilla sattui korviin ja milloin ne oli lukossa.. Käytiin joella parissa eri kohdassa ja löydettiin me vesiputouskin. Ruokaa taas ei löydetty, jos raakoja banaaneja metsässä ei lasketa. Onneksi löytyi auki oleva kauppa. Paria uimarantaa tutkittiin vesisateessa ukkosen jyrinän säestämänä. 
Täällä puolella saarta aallot on kovempia ja rannat jyrkempiä. Pelikaanien kanssa voi hyvin uida, mutta vesilätäköissä ei kuulemma kannata kävellä. Sademetsässä/viidakossa/metsässä on kuuma ja kostea! Saatiin me vähän erimielisyyksiäkin aikaiseksi illan saapuessa ja pari torakkaa tuli pyydystettyä..
Huomista odotellessa..

Aamu näytti tältä..

Kun seuraavana hetkenä se näytti tältä..

Tästä joesta meitä varoitettiin useaan kertaan ja vannotettiin ettei tänne saa lapsia yksin laskea.

Tällainen vesiputous löytyi kun stopattiin tien varteen luonnonsuojelualueelle.

Lähellä edellistä polkua
pistäydyttiin toisellekin.

Päivä 14.

Tänään oli hidas aamu. Nukuttiin pitkään (lue seitsämään), aamupalaa, nördäämistä, töitä, ruokaa ja uusi tuttavuus: harmaa kissanpentu.
Kun vihdoin päästiin liikkeelle, käytiin hylätyllä tehdasalueella. Muutama kulkukoirakin oli löytänyt samat mestat..

Seuraavaksi nähtiin musiikkivideon kuvaamista (aika ala-arvoinen suoritus) ja ajeltiin vähän pitkin kyliä. Saaria, tulivuori ja kuumia lähteitä olisi vielä mahdollisuus katsastaa.. :)
Ehkä joku näistä on huomisen juttu..

Päivä 15.

Hidas aamu ja suunta tulivuorelle. Kuumia lähteitä ei löydetty, mutta allas missä oli alkueliöitä (uiminen kielletty) löydettiin. Reitti vaivaiset 9km. Meitä varoitettiin ettei ole lapsille sopiva, reitti on todella vaikea ja vaarallinen, eikä sandaaleissa ole asiaa sinne. No, lasten kanssa sinne mentiin, 50% piti sandaaleja, vain yhdeltä tuli jalasta verta ja vain yksi meinasi kuolla (ei johdu reitistä, vaan huonosta kunnosta).
Välillä mentiin vesipullon levyistä kallioon tullutta rakoa, milloin kiivettiin pystysuoraa rinnettä kiveltä toiselle itseämme kammeten tai käveltiin 40cm levyistä polkua vuorenrinnettä myötäillen. Matka ei ollut helppo, eikä näkymät päätä huimanneet, lähinnä jatkuvan vesisateen takia, kun mitään ei nähnyt. Kraateri nähtiin, ja tuli se tulivuori huiputettua. Hajun perusteella olisi voinut luulla olleensa sellutehtaalla. 
Ruuaksi löydettiin oikeita hampurilaisia, mutta tänne Guadelopelle ei kyllä makuelämyksien takia kannata matkustaa. Mahan saa kyllä täysi, mutta mitään makujen sinfoniaa on turha odottaa.

Taisi olla reissun paras ruoka.

Päivä 16.

Käytiin paikallisessa eläintarhassa ruokkimassa pesukarhuja ja toteamassa (jälleen kerran)
että yhden asian ranskalaiset osaa suomalaisia paremmin. Nimittäin tusimisen. Ei voi olla niin vaikeaa liikkua, tai väistää edes hitusen vertaa, että muut pääsisi ohi. Mitäs muutakaan ihmisillä voisi olla kuin puiden välissä vesisateessa jonottaa riippusilloille. Liikenne on kyllä toinen paikka missä rakastetaan tusia. Jos on ylämäki, niin ensin jarrutetaan, ennen kuin voi ajaa mäkeen. Siinä sitten kokeillaan keneltä kone kilahtaa ekana kun joko ykkösellä tai kakkosella lappu lattiassa koitetaan hiipiä mäen päälle, vauhdin ollessa ruhtinaalliset 20km/h, vaikka alueella olisi 70km/h nopeusrajoitus. Joka kerta yhtä nautinnollista tuolla litrasella rallikialla.
Mutta takaisin eläintarhaan, siellä oli apinoita, kilpikonnia, rapuja ja kissapetoja. Ihan kiva pysähdys.
Matkaa jatkettaessa poimittiin hieltä haiseva liftari kyytiin, jonka kanssa ei ollut mitään yhteistä kieltä.
Lopulta löydettiin uimaranta ja toista tuntia vietettiin siellä aikaa kun ensin oli löydetty jotain suuhun pantavaa..

Eläintarhasta voi katsella myös maisemia.

Päivä 17.

Niin se kaikki kiva loppuu aikanaan. Tänään heitettiin hyvästit viidakolle, torakoille ja kissan paskalle rapun pielessä. 

Ensin suunnattiin eiliselle rannalle ja matkalla nähtiin kun pösö oli päättänyt alkaa vuorenrinteellä halailla kiveä. 
Rannalta lähdettiin melomaan saareen ja snorklaamaan. Aurinko paistoi, oli aaltoja ja värikkäitä kaloja. Rannalla myrkkypuiden katveessa juoksenteli rotta. 
Snorklailun jälkeen ensimmäinen oksensi. Oli kyllä mieltä ylentävä hetki taas kun etsit pusikosta paikkaa mihin voi kumartua samalla rapuja varoen. Onneksi tämä oli vain hidaste ja päästiin hyvin takasin rantaan meloen.

Tämä oli saaren toinen puolisko, jonne melottiin.
Vesi oli syvempää ja kovempi aallokko.

Aarresaari ❤

Matkalle toiselle puolelle saarta pysähdyttiin mäkkäriin. Oltiin paikan
ainoat vaaleaihoiset (minä tosin olin punainen päästä varpaisiin). Meteli oli kova ja ruoka vähän sinne päin.
Parkkipaikalla oli joku päättänyt parkkeerata poikittain automme tielle ja siitäkös riemu repesi kun paikalliset ajeli miten huvitti samalla kun yritin saada autoa pois parkkipaikalta. Saatiin ensimmäinen kunnon riitakin aikaiseksi koska en osaa ajaa..

Lopulta päästiin lentokentällä odottelemassa lentoa, vaatteet sattuu päällä, kanssa ihmisten ilme on täynnä sääliä ja vahingon iloa, kun ihoni väri on lähempänä paloautoa kun paloauto itse ja edessä on 9h lento.. Ei vielä naurata, mutta ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu..

Ai miten niin muka palanut?!😭