Tai niin ainakin luultiin. Olette ehkä jokusen kerran kuulleet tarinaa siitä, että minun kanssani ei mikään mene niinkuin on suunniteltu (jos ette, tässä pari esimerkkiä: Kun meinasin pökertyö Vietnamissa, kun Bangkok koettelee meitä useammalla tavalla, kun kotiinpaluu meinaa olla enemännkin kuin haastavaa, kun Kroatia on iso pettymys, tai vaikka viimeisimpänä kun vr jälleen kerran huolehtii siitä, ettei aikataulut pidä)?
Kaksi viikkoa ennen matkaa tuli puhelimeen viesti. Linda Line lopettaa liikennöinnin saman viikon maanantaina, kun meillä olisi ollu lauantaina lähtö. Syynä epävakaat kelit. No, sehän meni mukavasti. Koko suunnitelmaa kun ei aikatauluineen oltukaan suunniteltu juuri kyseisen laivayhtiön lähtöjen mukaan.
Pari päivää koitin kuumeisesti etsiä sopivia laivoja, mutta aikataulu ei antanut myöten venyttää yhtä yötä pitemmäksi reissua, eikä bussiaikataulut taas sattunut yksiin muiden laivojen kanssa. Oli pakko haudata liiankin hyvin suunniteltu tyttöjen reissu kahtien joulumarkkinoiden kanssa.
Harmistus oli kova. Olin nimittäin luvannut viedä pikkusiskoni ulkomaille, sekä parhaan ystäväni ottaa mukaan seuraksi. Jottei nyt petetty pikkusiskolle tekemääni lupausta etelän lomasta, lähdettiin päiväksi Tallinnaan.
Kerrottakoot tähän väliin vielä, että jos kulkeminen satamaan, laiva, bussi ja majoitus olisi ollut karvan alta 50e/nenä, niin kyllä se minusta olisi ollut halpa reissu kahtien joulumarkkinoiden kanssa. Ostokset tietysti on eri budjetilla. 😉
Lauantai koitti ja aamulla aikaiseen saavuttiin satamaan. Parkkipaikka oli täysi, parkkiautomaatit ei meinannut toimia, tuuli niin että tukka meinasi lähteä päästä ja kyllä sitä vettäkin vähän tuli. Tämä ei vielä alkuinnostusta laskenut, vaikka ihailtiin satamaan iskeviä vaahtopäitä. Tästä täytyy tulla hyvä reissu mietittiin! Unohtumaton. Hauska.
Noh, unohtumaton tästä reissusta kyllä tuli! Ei ehkä ihan sillä tavalla kuin olisi toivottu.. Keski-ikä oli laivalla 74v. Laiva keinui jo satamassa. Ei mikään ihme, kun puuskat oli jo maissa 12m/s, enemmän kun laskuvarjohyppäämisessä on puuskien raja. Laiva keinui niin, ettei kukaan meinannut pystyssä pysyä. Kaikki kävelivät seinän vieriä pitkin! Suoraan oli mahdoton liikkua.
 |
| Montaa kuvaa ei laivalta ole, ihan sattuneesta syystä. Tässä pienimpiä aaltoja.. |
Suuntasimme uhkarohkeasti buffaan aamupalalle. Varovasti aloiteltiin aamupalaa, laivan keinuessa puolelta toiselle, samalla omenan yrittäessä karata lautaselta. Buffet oli yllättävän tyhjä. Matkaa ei ollut tehty vielä ihan tuntiakaan, kun itse suuntasin ennen aamupalan aloittamista jo vessaan kumartamaan wc ankalle. Ruoka oli kyllä hyvää ja sitä oli tarpeeksi. Kukaan ei vain meinannut pystyä syömään aluksi mitään. Aikamme söimme hitaasti, sanotaanko vaikka nauttien, laivan edelleen keinuessa ja mehun lasista läikkyessä.
Aamupalan jälkeen aloimme olla lähellä Tallinnan satamaa, samalla keinunnan ja merisairauden hälvetessä. Aurinkokin melkein paistoi. Ehkä tästä siis tuleekin hyvä päivä!
Suuntasimme satamarketin läpi kohti vanhaa kaupunkia ja joulumarkkinoita.
Kiertelimme ja kaartelimme, kunnes päädyimme Raatihuoneentorille avatuille joulumarkkinoille. Markkinat olivat vasta olleet viikon auki, eikä näin aamupäivästä siellä vielä suurta väentungosta ollutkaan. Juuri alkavalla räntäsateella saattoi myös olla sormensa pelissä.
Viime tyttöjen reissun jälkeen päätettiin, että seuraavan kerran kun suunnataan Tallinnaan, vieraillaan tunneleissa. Räntäsateessa ei tarvinut kahta kertaa miettiä, että lähdetäänkö tutustumaan Bastionin tunneleihin. Tunnelit sijaitsevat Kiek in de Kökin tornin alla, Tallinnan vanhassakaupungissa. Kuulimme, että tunnin päästä alkaisi suomenkielinen kierros tunneleissa. Päätimme jäädä sitä odottamaan ja ostimme perhelipun sekä tunneleihin että Kiek in de Kök torniin n. 13e hintaan.
 |
| Tässä näkyy Tallinnnan tornit |
 |
| Tornin kerroksista näki aina alas ja ylöspäin lattiassa olevista ikkunoista |
 |
| Tornin ikkunoista näki Tallinnan kattojen yli |
Ihailtuamme maisemia ja kiivettyämme monen monta erikokoista rappusta, oli aika siirtyä odottamaan tunneleihin pääsyä suomenkielisellä kierroksella. Kierroksen aluksi katottiin lyhyt (n.10min) kestävä video Tallinnan historisata. Omasta mielestäni se ei ollut millään tapaa mielenkiintoinen, muistutti lähinnä huonosti tehtyä piirrettyä. Tämän piirretyn jälkeen siirryttiin asiaan, eli tunneleihin.
 |
| Onnettomuuden sattuessa tällä masiinalla saataisiin ilmaa tunneleihin |
 |
| Vauvalle suojaa säteilyltä |
 |
| Kivimuseossa on pelastettuja vanhoja veistoksia |
 |
| Kuulemma kosteuden takia muodostuu "tippukiviä" kattoon |
Tunneleiden jälkeen suunnattiin Viru keskukseen. Tuntui edelleen että oltiin laivassa ja rakennus heilui puolelta toiselle. Muutamaa kauppaa vähän tutkittuamme päädyttiin syömään pientä purtavaa, että jaksetaan vielä seikkailla Tallinnassa räntäsateen saattelemina.
Kun mahat oli edes jotenkin täytetty ja heiluva rakennus alkoi riittää, suuntasimme vielä Tallinan keskustan laitamille Rotermannin kulmille. Kalev suklaakin kutsui meitä luokseen ja pistäydyimme siellä jouluvalojen ihailun lomassa.
 |
| Suosittelen pistäytymään täällä. |
Kello alkoi olemaan sen verran ja saulit alkoi pikkuhiljaa olla märät, niin alettiin hiipiä kohti satamaa. Ei kuitenkaan vielä laivaan asti päästy, kun pistäydyttiin marketissa vielä viimeiset jouluiset fiilistelyt (ja ostokset) tekemässä.
 |
| Valo värjäsi lokit vihreiksi |
Paluu matkalla ei laiva enää keinunut pahemmin, joten ruokakin jo maistui. Istumapaikat olivat vaan enemmän kortilla kun mennessä.
Tax free ostosten jälkeen istuttiin käytävällä ja mietittiin miten päivä oli mennyt. Puhelimien mukaan kävelyäkin oli tullut lähes 13km päivän aikana. Siinä sitten kysyin koskas lähdetään uudestaan, johon pikkusiskoni todella nopeasti ja topakasti vastasi: "Minä en lähde Siskon kanssa enää minnekään!". Jostain syystä olen kuullut tuon kommentin ennenkin ja mieheni mielestä pikkusiskoni on todella viisas. Tätä menoa loppuu matkakumppanit kesken! 😉
