Matkapäiväkirja osa 3: Guadeloupe

Päivä 9.

Tänään jo aamulla kun hiivin katsomaan auringonnousua, oli kuuma. Näin auringonnousun, mutta olen nähnyt kotonakin kauniimpia. Eli niden takia tänne Guadelopelle ei kannata tulla.
Aamusta vähän uimista ja suunta kohti apteekkia. Miehen näppylät vaan ei ottanut helpottaakseen. Katsotaan auttaako apteekkitädin ratkaisu, allergialääke ja rasva. Tämä 5min kävely riitti paremmin kuin hyvin, joten suunnattiin saaren yläosaan.

Matka meni ihan rattoisasti, kunnes kartturini villiintyi ja mentiin pikkuteitä. Mikään tie ei ole täällä iso, mutta jos tiellä ei hevonenkaan suostuisi menemään, niin sieltähän minun pitää tottakai pikkuisella Kiallani mennä. Välillä saattoi jo vähän hirvittää jääkö öljypohja, rengas vai taka-akseli matkalle. 

Löydettoin rantaan vievä tie, jossa piti olla joku nähtävyys.. Noh, tie oli pystysuora alamäki ja perillä tie meni kallion monttuja myötäillen. Näyttävyyttä ei löydetty, mutta 5min ulkoilu oli edelleen ihan riittävä helteen ja kaatopaikan hajussa.. Päätettiin kokeilla toista tietä ylös, mapsin mukaan tie meni välillä meressä. 
Matkalla nähtiin paikallinen merilevä/roska kaatsi ja meinasin hukuttaa Kian kyseisen kaatopaikan poistoveteen.. Yök mikä haju! 
No, päästiin ylämäelle. Siinä vaiheessa alkoi helteestä huolimatta tulla kylmä hiki niin minulle kuin rallimalli Kiallekin. Tie oli kaksi renkaan levyistä betoniuraa lähes pystysuorassa rinteessä. Ei muuta kun lappu lattiaan ja toivotaan että tehot riittää. Kaikki meni kivasti puoleen väliin mäkeä. Tässä vaiheessa tielle käveli vuohi. Ihan kuin se ei olisi riittänyt, sivusta juoksi vauvavuohia kaksin kappalein. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Päästiin ylös ja isommalle tielle, missä asfalttia oli koko tien leveydeltä.

Käytiin nyt virallisella Helvetin portilla. Yhtä kuuma siellä varmasti oli, mutta kyllä se paholaisen portti jolla aikaisemmin käytiin oli paljon vaikuttavampi.
Pari näköalapaikkaa, poltettu auto, vuohen pää ja koiran pentuja mahtui ennen seuraavaa
kallionkielekettä, jolla jaloiteltiin.

Paluu matka meni viidakkoteitä ylös alas ajaessa, mutta samanlaista koettelumusta ei löydetty, vaikka pari paikallista hautausmaata kierrettiinkin (toisessa oli kova kunnostus menossa: maalattiin, kitattiin, pestiin..).

Välillä ostettiin jäätelöt ja juomat, jotka nautittiin meren rannalla. Jäätelö ei pitkälle auttanut ja mahassa kurni kaikilla jo. Vähän ennen asuntoa löytyi tienvierestä grilli, josta ostettiin 700g ribsejä ja kasa ranskiksia. Kuulemma herkkua, minusta ranskikset maistui samalta kuin missä muualla tahansa. Hinta tuolla aterialla oli peräti 20,56e. Masut täysin koitettiin suunnata läheiselle rannalle. Ranta löytyi, mutta ei sinne uimaan menty. Palattiin lähirannalle, jonka jälkeen vielä toviksi altaalle.
Rankkaa tämä lomailu kun muut nukkuu jo, kellokin on jo ilta kahdeksan.
Toivottavasti huominen tuo vähemmän hellettä tullessaan ja kadonneet kanat ja kissat.

Nämä pikkuiset kuopat oli tiessä.

Vaikka kuvassa tie ei näytä kovinkaan jyrkältä, sitä se oli.
Eikä betoniurilta passannut ajaa sivuun tai se oli hei hei pohjapanssari ja renkaat..

Tämä on oikea Hell's Gate.

Anse-Bertrand

Näitä kuohuja katsellessa kelpasi syödä jäätelöä.

Morne-à-l'Eau

Plage De La Datcha

Kymmenes päivä reissussa ja edelleen kuuma.

Tänään en jaksanut lähteä katsomaan auringonnousua, vaan odotin hiljaa sängyssä milloin muu väki herää. Puolisen tuntia tarvi odotella, kun ensimmäinen pieni tulee halaamaan.
Aamu oli hidas, mutta noudatti tuttua kaavaa: aamupala ja uimaan.
Päivä oli myös hidas. Töitä, läksyjä, ruuan laittoa ja ruoka lepo. Edelleen oli kuuma.
Lopulta tuskastuttiin kuumuuteen ja lähdettiin ajelemaan ilmastoidulla ralli Kialla.

Päädyttiin pellolle. Google mapsin mukaan kyseessä oli tie, mutta siinä vaiheesa kun Kialla ajoi kylki maassa ja toinen kohti taivasta varoen ettei jää mutamonttuihin jumiin, todettiin että jätetään peltotyöt traktoreille. Lopulta päädyttiin rannalle. Rannalla oli levää ja parkkipaikka oli ihan täysi, mutta siinä tuntui olevan sitä jotain, paitsi varjoa.

Jatkettiin vielä ajelua helteessä ja päädyttiin toiselle rannalle lähikaupunkiin. Parkkipaikkaa etsiessä saatiin kiukkua aikaiseksi, käännyin väärään suuntaan. Onneksi rannalta sai kylmää olutta ja lapset ei viitsineet puljata kauaa.
Paluu matkalla löydettiin kauppa, jossa punssi pulloon oli laitettu sammakonkutua (toinen vaihtoehto on passionhedelmää?). Arvatkaa tarttuiko se mukaan?

Loppu matka meni ruuhkissa madellen ja portilla syttyi Kiassa bensavalokin. Ehkä sillä vielä yhden mäen ajaa ylös ja läheiselle huoltsikalle. Ollaan siis ajettu vähän reilut 500km.
Muutama huomio lasten uidessa ja pizzan paistuessa pannulla:
- nurmikko on kiva leikata trimmerillä, ei ruohonleikkurilla.
- koulujen/päiväkotien kohdalla on sateenkaarenväriset kaiteet ja hidastetöyssyt.
- täällä rakastetaan hidastetöyssyjä.
- jokaisessa tiessä on mäki, yleensä tie on pelkkää mäkeä.
- auton voi parkkeerata mihin haluaa, eikä vilkun suunnalla niin väliä, MUTTA jos et osaa
taskuparkkerata (kuten minä) olet ongelmissa.
- Kouvolassakin auringonnousu/lasku on hienommat.
- Täällä on kuuma ja kostea.
- Kulkukoiria löytyy.
- Roskikset on kiva koristella.
- varaudu siihen, ettet päivällä pääse kauppaan, etkä löydä ruokaa.
- heräät joka aamu klo 4 ja mietit joko saa nousta.
Katsotaan siis mitä huomenna keksitään!

Päivä 11.

Päivä eteni kuten muutkin: aamupala, uimista, läksyt, ruokaa, uimista, uimista ja uimista. Iltaruoka haettiin kylältä ruoka-autosta, välipala uimarannan kioskista. Iltaruuan odotusaika yli 30min ja ruoka melkein mitä tilattiin. Täällä ollaan ystävällisiä ja auttavaisia, mutta sitä käytetään myös hyväksi. Esimerkiksi myydään tuotetta mitä ei ole ja annetaan jotain ihan muuta pahoittelujen kera. Jos et valita, saat tyytyä siihen mitä sattuu tulemaan. Vaihtoehtoisesti myös osataan suuttua, jos ei puhuta ranskaa ja ymmärretä mistä nyt kenkä puristaa.

Yllättäin tänään oli taas kuuma. Meressä tulin merisairaaksi ja suututin ranskalaistädin. Eli
peruspäivä kaiken kaikkiaan siis. Huomenna vaihtuu majapaikka ja heitetään hyvästit aamu-uinneille. Nyt ollaan iltauinnilla tähtitaivaan alla kuunnellen viidakon ääniä ja väistellen lepakoita.

Saint-Francois

Päivä 12.

Tänään aamupalan jälkeen jäi aamu uinti altaalla välistä, kun allas oli suljettu. Kuulemma jotain p*skaa altaassa. Liekö eilinen ranskalaistäti käynyt kostamassa kun ei toteltu eilen..
Mentiin sitten rannalle tekemään hiekkalinnoja.
 
Myöhemmin muut meni käymään altaalla, kun minä siivosin. Eivät kauaa viihtyneet, kun aurinko oli polttava eikä varjon varjoa koko paikassa.. Tämän jälkeen oli aika sanoa heipat ranta-asunnolle ja oli aika siirtyä toiselle puolelle saarta vuoren syleilyyn. 

Jälleen majapaikka aika kiva, mitä nyt rinteen alla, joten betonitietä tulee jyrskytettyä ylös
rallikialla. Terassilta näkymä vuorille, keittiöstä ja makuuhuoneesta näkymä vuorille. Rankkasade pysyi mukana koko matkan ja näytti mahtinsa vielä uudella asunnolla ollessamme. Tulipahan myös ukkonen käymään. 

Saarten välillä lämpötila putosi 8°c, enää oli 24°c. Illemmasta oli tarkoitus käydä kaupassa,
mutta kaikki kylän kaupat olivat menneet kiinni jo klo 13. Onneksi löytyi yksi pizzapaikka, josta sai iltapalaa, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan. Illasta nautimme paikallisesta tv ohjelmasta koko perheen voimin ja lasten käytyä nukkumaan vähän netflixiä, kun vihdoin saa auki muutakin kuin fb:n etusivun tai sään.
Katsotaan mitö sateet on meille huomiseksi huuhtoneet vuorilta..

Welcome to the Jungle!

Matkapäiväkirja osa 2: Guadeloupe

Päivä 6 alkaa Guadelopen auringon alla.

Aamu alkoi jo meillä viiden aikaan. Eihän siinä, aamupalaa ja rannalle auringon nousua ihailemaan. Kun kello oli 6.01 aurinko vaan nousi puoleen väliin taivaan rantaa.
Kahlailtiin, uitiin ja todettiin että kyllä se merivesi on täälläkin suolaista. Ennen aamu 8 oltiin jo keskustassa etsimässä kauppaa. Virhe. Eihän ne vielä olleet auki, mutta onneksi torille oli jo jokunen myyjä ilmestynyt. Siellä oli hedelmiä, vihanneksia, punssia, hilloja ja makusiirappia.  Mukaan tarttui 6e ananasmakusiirappi, joka on kohta jo puoliksi käytetty. Eli ilmeisesti oli hyvää.
 
Tässä välissä kauppakin oli jo auennut. Kallista. Muuta ei oikein voi sanoa. Valikoima oli suppeahko joissain osissa, ja esimerkiksi kilo omena oli 3e, mansikat 64e ja vesimeloni 4.90e. Kaupan jälkeen tekemään ruokaa. Ruokana oli makaronia, tomaattikastiketta sipulin kera. Tuli mieleen ihan Vietnam. Enkä lähdetään sinne seuraavaksi. ;)
Mahat pinkeinä pieni ruokalepo ja uima-altaalle. Altaan ympärillä olevat kivet polttivat jalkapohjia ja aurinko hoiti sitten loppuosan kärventämisen.

Uimisen jälkeen välipalaa ja tutkimaan mitä täältä löytyy. Päädyttiin kartturin avustuksella Helvetin portille. Kierrettiin kallio toiseen päähän reilun 30°c helteessä, auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta. Ehkä seuraavaksi kierretään toista reunaa ja päästään alas asti. :)

Veden etsintä reissulla päädyttiin kylään, jossa kajakeilla pelattiin koripalloa? Kauppa löytyi
vahingossa ja pois ajaessa poliisi setä pysäytti minut. Halusi nähdä ajokortin, tarkisti onko lapsilla turvavyöt kiinni ja kysyi olinko juonnut alkoholia (kuka tähän vastaa kyllä?!). Matka jatkui hämmentyneenä tapahtumasta niin, että heti liikkeelle lähdön jälkeen ollut käännös jäi tekemättä ja siitähän riemurepesi. Loppu matka menikin mököttäen.
Asunnolla sitten vähän ilta puuhia.. Josko kohta menisi nukkumaan, kun päivä alkoi jo ennen kukon laulua, kirjaimellisesti. Saa nähdä mikä viidakko kuoro tänä yönä on ja monta kanaa ja kissaa pihalta aamulla löytyy.

Tältä näytti ensimmäinen auringon nousu

Makusiirappeja

Tällainen pieni allas oli meidän majapaikassa.

Plage de la porte d'Enfer

Moule

Päivä 7: sunnuntai, tähän mennessä kylmin päivä, lämpöisimmillään +30°c.

Aamu alkoi virallisesti klo 5, mutta itse katselin 4h unien jälkeen jo kelloa että joko saa nousta. Aamupalaa, auringon nousun ihailua rannalla, simpukan metsästystä ja aamu uintia. Sitten tulikin jo pieni sadekuuro ja suunnattiin kuuron jälkeen kylille. Sinne oli suunnannut kaikki muutkin. Kirkosta kuului saarna, rannalla oli täysi hulina pällä markkinoiden ja kuntoilun merkeissä (reippaimmat oli meressä kuntoilemassa). Kahlailun lomassa kerättiin kasa lasinsirpaleita.

Pätettiin vaihtaa kylää ja matkalta bongasimme aution rannan. Ei ihme että oli lähes autio, sillä rantaa koristi komea leväkasa. Hajusta tuli mieleen Kymenlaakson jäte.. Vesi oli lämmintä ja hiekka hienoa. Pois lähtiessä huomattiin, että viereinen metsä on myrkyllinen lähes kaikella mahdollisella tavalla: piikit, marjat, lehdet ja sateella lehdistä huuhtoutuu myrkkyä..

Seuraavana vuorossa oli ruuan etsintä. Se ei ollutkaan niin helppoa kuin olisi voinut luulla.
Sunnuntaina mikään paikka ei tuntunut olevan auki ja kauppojen aukioloaika oli 8.30-12.30. Voitte vain arvata monelta me etsittiin sitä ruokaa..?
Lopulta löytyi leipomo, josta ostettiin pizzan palat ja patonkia. Pizza oli ok, patonki parempaa. Matkalla asunnolle, huoltoaseman pihalta löytyi vielä kaupan tapainen paikka, josta löytyi spagettia ja tomaattikastiketta. Ruoka ei lieneä vaikea päätellä..
 
Ruokalevon jälkeen suunnattiin pilvisessä säässä takaisin eiliselle helvetin portille. Laskeuduttiin rappusia pitkin alas ja todettiin aaltojen olevan turhan voimakkaat uimiseen. Osviittaa voi kertoa se, että aalto huuhtoi jaloilleni pään kokoisen kiven, tai se, että aallot tuli monta metriä rannalle.
 
Asunnolle saavuttua koitettiin tähyillä auringonlaskua, mutta kolmesta suunnasta saapuvat
saderintamat pitivät huolen, ettei sitä tarvitse nähdä.. Sade ei hiljentänyt yöllistä kuoroa, mutta meidän se kyllä kasteli. Kerettiin vielä ennen sadetta ihastella kolibrien puuhia keittiön oviaukolta. Vikkeliä otuksia!

Onneksi minulla on tuo oma lääkäri matkassa mukana, kun joku piikki oli mennyt jalkaan suhteellisen syvälle..
Illasta saatiin jo asunnolle lämmintä vettä ja pääsin lämpimään suihkuun.
Katsotaan mihin tie huomenna vie, kunhan kanat ja kissat on hoidettu aamulla. :)
Niin joo, vähän hermojen kiristystä ja kiukkua löytyi tähänkin päivään, mutta ehkä nälällä oli
osuutensa asiaan..

Sainte-Anne

Plage de la porte d'Enfer

Päivä 8 (vaikka ei kai sillä väliä ole).

Aamu alkoi taas uimisella. Tänään nukuttiin jo melkein klo 6 aamulla, joten eipä nähty
auringonnousua.. Uimisen jälkeen lähdettiin kauppaan. Löytyihän semmoinen ja kasa ruokaa. Syötiin eilisiä jämiä ja pidettiin ruokalepo. 

Ruokalevon jälkeen kerros aurinkorasvaa ja kohti saaren kärkeä.  Siellä kiivettiin kallion laelle isojen (arviolta 4m) aaltojen hakatessa rantaa. Korkealta näkyi hyvin joka suuntaan, mutta siellä haisi ihan raadolta. Ei ihme, kun huipulla olevan ristin juurella oli kukkoja uhrilahjoiksi.. Alaspäon mentiin eri polkua (ei paahteessa enempää rappusia minulle kiitos) ja kurkittiin kuinka iso pudotus mistäkin oli..
 
Ajettiin vähän matkaa eteenpäin ja pysähdyttiin paikkaan, missä oli paljon muitakin autoja ja
sukellettiin metsään puiden (toivottavasti ei myrkkypuita) lomasta. Sieltä löytyi pieni poukama, johon aallotkin olivat löytäneet. Kun tuntui että iho on suolattu ja paistettu, oli aika jatkaa matkaa. Parkkipaikalla minulle puhuttiin taas ranskaa ja sujuvasti vastasin mihin pitää mennä. Mies viittoi naiselle että ajaa sinne eteen taskuparkkiin (tilaa oli hyvin), nainen vähän kokeili ja peruutti sovinnolla jonon hännille auton. Tässä vaiheessa mies painoi kädellä päätään ja tuntui haluavan vajota maan rakoon. Silti onnellinen perhe sijahti samaan metsään, mistä juuri tulimme ja minne ne opastin..

Paluu matkalla kävin ihastelemassa taidetta pikapikaa. 
Paras opetus oli to do lista: 1. Opettele lentämään. 2. Lennä uudestaan.
Asunnolle päästyämme suuntasimme valmiiksi märissä uikkareissa viereiselle rannalle.
Auringonlasku jäi näkemättä pilvimassan takia tänäänkin.
Iltapalaksi käytiin etsimässä jotain ruokaa ja löydettiin pizzaa. Hinta hitusen Suomea kalliimpi, juustoa triplamäärä. Mahat täysi on hyvä odottaa huomista.

Tästä alkoi seikkailu paikassa Pointe des Chateaux.

Pointe des Chateaux

Tänne sukellettiin kun etsittiin rantaa.

Viisi päivää syksyisessä Pariisissa (matkapäiväkirja osa 1)

Matkapäiväkirja Pariisista

Päivä 1.

Niin se taas alkoi; matka nimittäin. Matkalla lentokentälle ilmoitti radio, että finavian
lentokenttähenkilökunta oli järjestänyt ulosmarssin. Kuinkas sattuikaan!
Onneksi se ei meitä hidastanut ja nopeasti olimme oikean portin edessä katsomassa netflixiä ja odottamassa koneeseen pääsyä.
Lento meni ihan ok, mitä nyt laite keinui niin, että meinasin tulla merisairaaksi.
Ensimmäistä kertaa Ranskassa, uberissa ja airbnb. Tällä hetkellä kokemus on, että mäkkäreitä on joka nurkalla, maahanmuuttajia löytyy, eikä taloissa pestä lattioita. Niin juu ja
vessanpönttö on omassa komerossaan.
Josko huominen toisi tullessaan jotain hitusen parempaa.

 

Päivä 2.

Tänään on tullut käveltyä puhelimen mielestä 17,5km. Matkustettu junalla ja metrolla,
molemmissa näkyi että Pariisi on maahanmuuttajien suosiossa. Lippujen ostaminen olikin oma projektinsa ja metroverkosto on yhtä sekaisin kun maailman politiikka.
Kauppoja tuntuu olevan vähän, leipomoja ja piparikauppoja nähty tasan yksi. Täytettyjä
lettuja olisi saanut monestakin paikkaa, mutta söimme ensin baarissa täytetyt patongit,
puistossa kodittoman vieressä kolmioleivät ja iltapalaksi kaupasta patonkia.
Kodittomia ja niiden koteja löytyi tasaiseen tahtiin matkalta, samoin roskia. Roskiksia kyllä oli, mutta jostain syystä roskat ei niihin päädy..
Näimme monta erilaista kivimöykkyä ja kasan romurautaa. Rakkauslukkoja oli vain
kourallinen, vaikka siltoja tuntui kyllä olevan.
Vähän muistettiin kinata, mutta ihmeen vähällä päästiin, vaikka miehellä on varvas musta ja
lasten kanssa ollaan liikkeellä. Saa nähdä mitä huominen tuo tullessaan.

 

Päivä 3.

Tänäänkään ei vieläkään pientä mökötystä ja tiukka sanaista puhumista kummempaan
päästy. 
Kilometrejä jalan puhelimen matkamittarin mukaan vaan 13,5km.
Aamulla tehtiin pakollisia kotiasioita, ja lähdettiin tutustumaan aasialaiseen ja latinalaiseen
kaupunginosaan. Molemmat näytti samalta, kumpikaan ei sen suuremmin innoistanut.
Aamupala syötiin mäkkärissä, jossa ruoka piti tilata automaatista. Samalta maistui kuin
Suomessakin.
Leikkipuiston, vankilan ja metron kautta tunnelmasta tuli haudan vakava. Päädyttiin siis
hautausmaalle.
Siellä sitten kierreltiin ja bongailtiin papukaijoja. Oli siellä kuulemma joku tunnettukin unilla,
joku Morrison.
Seuraavaksi meinattiin mennä vielä yhteen halvempaan (köyhempään) kaupunginosaan,
mutta bussin ollessa niin täysi, ettei enää hengittämäänkään olisi pystynyt, lähdettiin takaisin
metroon. Metro oli tähän astisista uusin ja matka taittui mukavasti. Metron vaihto sitten jäikin
välistä, kun edes asemalaiturille ei mahtunut. Käveltiin sitten keskustassa jonkun hienostoalueen läpi, jossa ei ollut kyllä vara edes katsoa näyteikkunoita. Tien ylitystä
odottaessa minulta tultiin ranskaksi kysymään suuntaa, loppu sujui kyllä englanniksi.
Puistosta löytyi leikkipaikka, josta tovin jälkeen vartija tuli häätämään pois, kun puisto oli
menossa kiinni.
Suunta metroon, joka yllättäin taas ääriään myöten täysi. Lopulta päästiin änkemään
metroon, joka olikin yllättäin väärä, mutta ei meidän takia. Metrokuskille oli käynyt joku virhe..
Loppu hyvin, kaikki hyvin, oikeaan metroon ja oikealla pysäkillä pois.
Kaupan kautta hakemaan pizzaa. Kielimuuri meinasi tulla, vaikka minäkin puhuin ranskaa!
Pizzat oli ihan ok, tulista ei ole nähnytkään, eikä ananasta ole tarjolla. Löydettiin ensi
yrittämällä asunnolle, jossa ranskankielisiä piirrettyjä ja pizzaa.
Huomista odotellessa..

 

   

Päivä 4.

Vaikka tuli käveltyä vain 13,5km, niin illalla väsytti niin, ettei saanut mitään järkevää
kirjoitettua.. Siispä teen sen nyt (ei silti takuuta, että kirjoittaisin mitään järkevää).
Päivä aloitettiin jäämällä eri metropysäkillä pois, mitä oltiin suunniteltu. Se osoittautui hyväksi ideaksi, kun löydettiin leipomo kaikkine herkkuineen.
Söin taas, yllätys yllätys: patonkia. Muut oli rohkeampia ja söivät muuta epämääräistä.
Tämän jälkeen suunnattiin kohti Lovrea (taas) ja päästiin käymään lasipyramidien vieressä
asti.
Siitä jatkettiin matkaa eilisen puiston läpi kohti rienukaarta. Matkaan mahtui uteliaita sorsia ja patsaita. Siellä se Julius Cesarkin seistä möllötti.
Matka riemukaarelle piti sisällään vilkkaan ostoskadun. Ei ollut meitä varten se ihmispaljous
kaikkine kauppoineen.
Löydettiin me riemukaarikin, oli aika iso kivihökkeli!
Tämän jälkeen suunnattiin yllätys yllätys, tass Louvrelle. Nyt käytiinkin Royal Palacessa
ihailemassa mustavalkoisia tolppia. Muiden mielestä täysin älytön juttu..
Seuraavaksi matka jatkui Notre Damen katedraalille. Aika iso kivikasa sekin oli. Sitä sitten
ihailtiin aseistettujen poliisien vartoidessa edestä, sivulta ja takaa. Takaanta löytyi pieni
leikkipaikka, jossa vietettiin muutama iloinen minuutti, kunnes tuli itku. Sitten vähän lisää kivaa ja suunta kohti Berthillonin jäätelöä.
Jäätelöpallo oli pieni ja saman hintainen kun Suomessa 3.5e. Tytöt otti valkosuklaata, minä
minttusuklaan. Maku oli aito, ihan kun mintun lehtiä olisin imeskellyt.
Tästä innostuneina kokeiltiin taas rer junaa ja koitettiin mennä Luxsenburin puistoon.
Onnistuttiinkin melkein, se vaan meni juuri kiinni kun sinne päästiin. Päätettiin että lähdetään kohti asuntoa bussilla. Bussi vaihtui metroon loppu matkaksi ja löydettiin me isompi kauppakin. Iltapalaksi patonkia ja nachoja. Niistä meidän torstai oli tehty.
Ai niin! Tänään ihmiset oli yli innokkaasti auttamassa. Outoa.

 

Päivä 5. 

Voi elämä sanon minä taas!
Pariisissa käytiin vaan majapaikan nurkalla puistossa ennen lentokentälle suuntaamista. Uber toimi toiseenkin suuntaan hyvin, kentällä oli vastassa aseistetut vartijat. Check-in meni hyvin, samoin turvatarkastus. Koneeseen pääseminen olikin sitten toinen juttu, eikä kyllä kehuttavaa koko matkasta löytynyt!
Lentohenkilökunta saapuu paikalle kun koneeseen pitäisi päästä. Liput piti olla upgreidatut,
mutta jos lentoyhtiön upgreidaus tarkoittaa samassa paikassa istumista, eikä edes vettä
tarjoilla ilmaiseksi, aika säälittävää etten sanoisi. Missäköhän ruumassa olisi normi lipulla
joutunut matkustamaan...
Lento kävi kaikille korviin, eikä palvelussa ollut muutenkaan kehumista.
Lentokenttä oli ihan ok täällä Guadelopella, auton vuokraus kaikkea muuta. Kyllä taas
nostettiin verenpainetta itse kullakin. Ei voi autoa antaa ilman paperia, eikä paperia saa
ilman nettiä. Nettihän ei täällä saarella toimi kun siellä ja täällä, puhelinverkosta
puhumattakaan.
Alle saatiin lopulta pieni kia, eksyttiin ihan urakalla ja laitettiin paikalliset auttamaan eksyneet
turistit perille.
Asunto vaikuttaa näin väsyneillä silmillä olevan ok.
Nyt kun on perheriita saatu ajamisesta taas aikaiseksi, on hyvä aloittaa loma.
Kello on täällä ihan juuri 11 illalla, joten hyvää yötä!

Syksyinen kesälomareissu Pariisiin ja Karibian auringon alle Guadeloupelle

Uutena vuotena 2017 oli lyömättömät lentotarjoukset Guadeloupelle lentodiilit sivustolla ja pakkohan niihin oli uuden vuoden kunniaksi tarttua, vaikka lennot olisivat vasta loka-marraskuun vaihteessa 2018. Matkustusaikakin oli kätevästi sadekauden loppupuolella.

Ainut tässä kuviossa oli, että lennot lähtivät Pariisista. Tämä ei minua (muista ei niin väliä) haitannut, sillä olin kauan haaveillut näkeväni Pariisin. Sen tunnelman, sen katutaiteet ja ne perusnähtävyydet: Eiffel torni ja Norte Dame.

Lentojen ostamista perustelin itselleni että tämä on ansaitsemani syntymäpäivälahja, sillä täytinhän pyöreitä. Ja mikä parasta, kaksi kärpästä yhdellä iskulla!

Tulossa siis juttuja Pariisiista ja Guadeloupelta. Kuten voitte myös arvata, kaikki ei mene niinkuin oli suunniteltu ja kömmähdyksiltä ei vältytä.

Alla vielä linkit reissun juttuihin:

Pariisin matkapäiväkirja