Bucket list kesälle ´19

Olen jo pari vuotta tehnyt kesälle ämpärilistoja. Sillä niinhän se on, jos se on sanottu ääneen, saattaa se vaikka toteutuakin! Suunnitelmat voi muuttua ja elää pitkin kesää. 

Vahingossa tälle vuodelle on suunnitelmissa enemmän kotimaanmatkoja, kuin muina vuosina. Lisäksi pidemmät ulkomaan matkat on vielä vain haaveissa. Lyhyt irtiotto on kyllä jo päätetty, sillä tyttöjen reissu Berliiniin on jo lyöty toukokuulle lukkoon.

Se, toteutuuko näistä mikään, selviää sitten syksyllä!

Tässä siis tämän kesän suunnitelmia:

- Särkänniemi

- Hanko (vinkkejä otetaan vastaan)

- Heureka + joku muu, esim Trampolin park & Fazer vierailukeskus

- Puuhamaa

- Porvoo (tännekin voi antaa vinkkejä, esim. paras jäätelö ja kuvauksellisimmat paikat)

- Viikonloppu Tartto (vinkkejä, ehkä kesäkuussa?)

- Viikonloppu Riikassa/Jurmalassa (vinkkejä, ehkä heinäkuussa?)

- Viikonloppu Pärnuussa (vinkkejä, ehkä elokuussa?)
 
- Mattojen peseminen (tästä tykkään!)

- Uiminen ja uusiin uimarantoihin tutustuminen. Viime kesänä kerettiin tutustua useampaankin ja tuli niistä koottua top 4+1 paikatkin.

- Jäätelön syöminen (niin vanhoja suosikkeja kuin uusia tuttavuuksia)

- Sukuloiminen

- Tampere (voisi tutustua kaupunkiin itsessäänkin, sillä mm. Särkänniemi, sekä Kangasala, Pirkkala, Siuro ja Orivesi lähettyviltä on jo tuttuja)

- Jyväskylä

- Teatteri (Salaseuran Teatteri & ? )

- Mikkeli/Lappeenranta&Imatra?

- Repovesi

- Mökille

- Kotka + Kotkan saaristo

Edelliset suunnitelmat löytyy tästä: kesä 2017 ja miten se toteutui, sekä syksy 2018.

Oletko sinä tehnyt kesäsuunnitelmia?

Jos olet, millaisia?

Ihanaa kesän odotusta kaikille! 

Tukholma - Kuinka en vieläkään sinusta pidä

Voi miten monen monta kertaa olen sanonut, että vain yhden kerran enää annan Tukholmalle mahdollisuuden. Se kerta on se, kun lähden sinne perheen kanssa. Se kerta, kun voin todeta, ettei enää. Mutta kuinkas kävikään? 

Päädyin syksyllä pakosta Tukholman risteilylle. Pakosta, koska se oli työpaikan järjestämä koulutuspäivä, kaikille pakollinen. Älkää ymmärtäkö väärin. Arvostan työnantajan järjestämää matkaa, mahdollisuutta ja koulutuspäiviä. Minusta on kiva matkustaa ja nähdä uusia paikkoja. Vanhoihinkin paikkoihin palaan mielelläni, mutta en Tukholmaan. Enkä siinä matkaseurassa.

Tälle reissulle asetin tavoitteen löytää jotain, mitä en vihaa. Käveltyäni 10km, voin sanoa onnistuneeni. En tosin löytänyt mitään, mikä saisi minut sinne palaamaan.

Tukholmasta puuttuu se jokin. Se jokin, joka saa minut syttymään. En vihaa tai inhoa Tukholmaa. Se ei vaan ole saanut minua rakastumaan, tai edes vähän ihastumaan itseensä. Tukholma vain on.

Alla näet mitä minun 10km piti sisällään.
Olisitko itse rakastunut tähän vai olisiko tämä ollut vain ihan kiva?

Loppuun vielä kerron vinkkejä joita itse sain matkalleni.

- Izmir Kebab, Hötorgshallen.... Maailman parhainta kebabia. Ota ranskanleivällä ja tuplalihalla, tulinen kastike
-  All Places in Stockholm
- Vasa-laiva ja Spritmuseum
- Viiking linen vierestä lähtee lautta keskustaan Djurkprdenin kautta
- Snösatra - Wall of fame
- Kattokävely
- Millennium kierros

 

 

Onko Tukholma  vienyt sinun sydämesi?

Mikä on lempipaikkasi Tukholmassa? Mitä suosittelisit?

 

Ps. Viking Linella oli Euroviisut illan esityksenä. Oli kyllä harvinaisenlaatuisen huonoa. En suosittele, ellei vaihtoehdot ole huono trubaduuri ja tuo esitys.

2019 uusi vuosi ja uudet kujeet

Vuosi 2019

Uuden vuoden lupauksia en ole tehnyt, kuten en moneen vuoteen. En edes muista milloin viimeksi. Haaveita tosin sitten on senkin edestä. Niin työn, vapaa-ajan kuin kaiken muunkin puolesta.

Kotona

Hedelmäpuutarha olisi ihana, sille olisi paikkakin, mutta tarvisi jokusen euron sijoittaa, että saisi oikeain puutarhan, eikä vain kolmea omenapuuta ja muutamaa luumua naapurin pensaan juurelta kaivettuna.. Ja ennen kuin se kukoistaisi, menisi siihen useampi vuosi..

Vuohia kaipaan. Mokomia pässinpäitä. Ehkä ankkoja ja lisää kanoja? Pupu?

Työssä

Voisi edetä tai mennä johonkin toiseen suuntaan. Kenties jatko-opiskelua tai vaan täydennys? Alanvaihtoa, erikoistumista vai vaan jotain uutta huvin vuoksi? Mene ja tiedä. Varmaan jatkan samaa rataa kun aikaisemminkin, vaan koska se nyt vaan on helppoa..

Entäs matkasuunnitelmat?

Vielä ei ole kuin kaksi reissua varattu, helmikuun puolessa välissä Krakovaan miehen kanssa muutamaksi päiväksi. Toinen jo olemassa oleva matka suuntaa Saksaan, Berliiniin tyttöporukalla toukokuun puolessa välissä.

Haaveita sitten:

 - Amerikka. Oikeastaan ihan minne vaan, lyhyeksi tai pitkäksi ajaksi. Etelä-, Keski-, tai Pohjois-Amerikka. Ei kai sen niin väliä. Jos pitäisi pilkkoa, niin tällä hetkellä lähtisin ehkä Miamiin tai New Yorkiin.

- Islanti. Edelleen, toivottavasti sinne pääsisin jo pian.

- Skotlanti ja Irlanti. Mäkiä, lampaita, nummia..

- Norjan ja Ruotsin rannikon kiertämistä omalla autolla. Mieluiten lämpimällä, mutta ei se vesisadekaan täysin kiellettyä ole..

- Italian kiertäminen, siihen voisi varata useamman viikon (lue kuukauden) ja etsiä helmiä rannikolta tai keskimaasta.

- Bosnia ja Hertsegovina, Montenegro, Albania, Serbia, Makedonia, Bulgaria, Romania, Moldova, Ukraina. En tiedä miksi, mutta jostain syystä jos saisin valita kesälomakohteen, löytyisi se jostain täältä suunnalta. Tai vaikka viikonloppukohde.. Melkein ostin jo lennot Kiovaan, mutta matkaseuran löytäminen oli haastavaa. Lopulta se jäi, ehkä ensi vuonna sitten?

- Etelä-Afrikka. Tarviiko tätä edes perustelle?

- Kaakkois-Aasia. Vietnam etenkin vetää edelleen puoleensa. Tämä on miehelläkin haaveissa.

- Espanjaa ollaan myös mietitty molemmat, että pitäisikö käydä itse katsomassa mikä sinne vetää muita niin kovin puoleensa.

- Australia, Uusi-Seelanti ja saarihyppely Tyynen meren saarilla. Tarviiko tätä edes perustella?

- Pienempiä reissuhaaveita on Tallinna, Kaunas, Riika, Helsinki ja mökkiloma.

Sitä, minne tie sitten vie, on täysin arvoitus. Osa haaveista on todella utopisia ja niiden toteutumiseen voi mennä vielä monen monta vuotta aikaa, mutta ainahan saa haaveilla, eikö?

Millaisia haaveita sinulla on vuodelle 2019?

 

2018 pakettiin - kirjoitusten hitit ja hudit

Välillä itsekin yllätyn siitä, että juttujani lukee joku muu kuin muutama sukulainen. Toisia juttuja tosiaan ei aina taida lukea nekään..

Vuosi 2018 oli kirjoittamisen kannalta jotenkin vähäinen. Juttuja ei pahemmin tullut kirjoiteltua, vaikka asiaa kyllä olisi ollut. Kesältä siirtyi juttu miten mylläri ulvoo Siurossa ja oliko Olgan farmi vierailun arvoinen paikka, tälle vuodelle ja syksyltä puuttuu mm. Pariisi lasten kanssa ja sitten parin viikon Guadeloupen reissu kokonaan.

Ehkä kyseessä on sitten se itsekritiikki, kiire, tarve saada jutut oikeaan järjestykseen, ja jos yksi tökkii välissä, niin kaikki on sitten odottamassa.. Mene ja tiedä siitä sitten, oli syy mikä tahansa, toisten juttujen kiinnostus löi minut ällikältä ja toinen ääripää ei sitten oikeastaan yllättänyt.

 

Hitit:

1. 17+1 asiaa, mitä sinun pitää tänä talvena kokeilla!

Tämä ei ole yllätys. Tämä on niitä harvoja kirjoituksia, johon olen todella tyytyväinen. Tänä talvena olen jo listalla edennyt hyvää vauhtia: potkukelkkailu, lumikenkäkävely, umpihankikävely..

2. Mitä jäi käteen viikon Kroatian reissusta?

Kroatia ei ollut lokakuussa meitä varten, kuten kirjoituksessa kerronkin. Harva oli kanssani samaa mieltä. Yllättävää miten muiden ylistämä kohde ei vaan tuntunut meistä oikealta. Onneksi kaikkien ei tarvi tykätä samoista kohteista.

3. Mustilan alppiruusut

Valkoista, punaista, vaaleanpunaista.. Kukkaloisto oli upea, vaikka sinne ihan viimemetreillä kerkesimme.

4. Jägalan putous Tallinnassa

Putous oli talvipakkasella upea. Toivottavasti jokainen joka haaveili postauksessani sinne pääsevänsä, on sinne päässyt.

5. Kouvolan uimarantatärpit top 4+1

Viime kesä oli kyllä uimisen kannalta täydellinen, vaikka auringosta ja helteestä en tykkääkään. Uitua tuli lähes päivittäin ja tästä syystä kerkesi hyvin käydä tutkimassa eri rantojen antimia. Löytyi uusia yllättäjiä ja vanhoja ystäviä.


Tässä ei oikeastaan yllättänyt kuin alppiruusut. Tiesin että se on kiinnostava aihe, etenkin kun niitä sattuu löytymään muualtakin kuin Helsingistä, mutta se, että se olisi kolmanneksi luetuin juttu. Oho! Toinen oli nuo Kouvolan uimarannat. Julkaisin jutun vasta syksyllä, joten olisi voinut luulla, ettei uimarannat enää kiinnosta, mutta miten väärässä olinkaan.

Hudit:

5. Baltian roadtrip osa 2

Väinälinna - Zarasai - Vilna - Kaunas akseli ei tuntunut kiinnostavan oikein ketään..

4. Baltian roadtrip osa 6

Jurmala kiinnosti sentään muutamaa enemmän..

3. Kuvakooste keväältä '18

Kevät oli vain kotimaanmatkailua, ja kuvailua lähinnä kotinurkilla..

2. Baltian roadtrip osa 5

Riika kiinnosti toisiksi vähinten. Ehkä johtuu siitä kun Riikassa tuntui käyvän kaikki viime kesänä, tai sitten syy on vain siinä, ettei päiväkirja -tyyppiset jutut vetoa lukijoihin..?

1. Kuvakooste talvelta 17-18

Tässä on vain kuvia. Tosin, sen lukemiseen ei sitten menisikään kuin se minuutti.. Mutta siis pelkät kuvajutut ei tunnu kiinnostavan oikeastaan ketään.


Tässä listassa ei oikeastaan yllättänyt mikään, sillä vuoden 2017 vähiten luetuimmissa jutuissa oli matkapäiväkirjan osia. Luulisi että olisin sitten oppinut olemaan kirjoittamatta niitä, mutta ei. Kirjoitan ensisijaisesti itselleni näitä ja toissijaisesti vasta kaikille muille, niin pysyväthän muistot sitten tallessa, kun en matkapäiväkirjaa osaa kirjoittaa reissussa. 

Kuvakoosteen osalta vähän sama juttu, mutta eipä sen lukemisessa menekään kuin minuutti. Ehkä nämä itselleni muistoihin laitettavat asiat voisi tosiaan opetella laittamaan muualle, mutta tuskin ihan heti osaan ottaa opikseni. Pitihän se tikkukin tunkea uudestaan kynnen alle..

Löytyykö listalta yllätyksiä sinun mielestäsi?

 

2018 - mitä se minulle tarjosi?

Tiesin jo tammikuun ensimmäisenä päivänä, että vuosi tarjoaisi minulle jotain uutta ja upeaa! Ostin nimittäin silloin lennot loppuvuodelle Guadeloupelle. Lento lähtisi Pariisista, joten Pariisikin tulisi syksyllä koettua.

Vuodesta tulisi todella pitkä, jos ei mihinkään muualle vuoden aikana tulisi suunnistettua.

Matkojen osalta vuosi kohteli minua hyvin. Melkein liiankin hyvin, vaikka montaa "VAU!" -tunnetta se ei tarjonnutkaan. Ihastelua, hämmästelyä ja pettymyksiä kylläkin.

Talllinnassa kävin kolme kertaa risteilyllä, alkuvuodesta ja perheen kanssa kesäkuun alussa, sekä joulukuussa vielä kokeilemassa longueta iskän kanssa. Tallinna oli myös lähtö ja päätepysäkki Baltian roadtripillä, joka kiersi Viro-Latvia-Liettua-Latvia-Viro reittiä. 

Tältä näytti longue joulun alla.

Syyskuussa koulutuspäivät vei Tukholman risteilylle ja loppuvuodesta sitten koitti odotettu matka Pariisiin ja Guadeloupelle, jossa sitten koluttiinkin melkein joka ranta, metsä ja näköalapaikka. (Näistä tulossa juttua vielä myöhemmin enemmän, mutta tässä vähän suunnitelmaa mitä siellä meinattiin tehdä.)

Kotimaanmatkailua unohtamatta! Tuli mm. ihailtua lumiveistoksia, Kymijoen kauneutta kaikkina vuoden aikoina, Power pullingia vesisateessa, jokkista helteessä, tutustuttua lähialueen uimapaikkoihin, alppiruusuja ihasteltiin Mustilassa, kulttuuria tuli nautittua vain Siurossa tänä vuonna, romurallia vaihtelevassa syyssäässä, Allas Sea Pool tuli myös nähtyä sisältä päin, mattoja tuli pestyä ihan urakalla, Orimattilasta löysin pienen mökin järvenrannalta, jossa tulikin uitua koko päivä, lakkasuolla tuli pyörähdettyä, tosin karpailoita etsimässä, katutaidetta metsästettyä Pasilassa ja pyörittyä täällä kotinurkilla metsissä ja pelloilla yksin ja ystävien kanssa (enkä tarkoita vain nelijalkaisia ystäviä).

Siuron koski

Paljon jäi myös tekemättä, mutta jotain on säästettävä seuraavallekin vuodelle. Tällaisia asioita oli esimerkiksi moottorikelkkailu (ei tosin ollut koko vuodessa lunta tarpeeksi), Helsingissä lasten kanssa jotain tekemistä, Pirkanmaata olisi voinut tutkia enemmän (siellä kun lymyää useampi sukulainen), sukulaisia ja ystäviä olisi voinut nähdä enemmän, niin lähellä kuin kaukana olevia ja taivaalle en laskuvarjon kanssa kerennyt ollenkaan.

Jotain olisin myös voinut jättää tekemättä, mutta toiset asiat ovat vain pakollisia. Loppuvuodesta jouduimme lopettamaan vanhimman koiramme, kiitettävään 13,5v ikään päässeen herran. Parkkisakko oli kyllä täysin turha, samoin kesäisen Tallinnan retken city card.

Työpaikan osoite muuttui, mutta työpaikka ei. Edelleen työni on sisätiloissa toimistotyötä, mutta etäpäivät mahdollistavat nauttimisen juuri siitä auringonnoususta, aamun metsälenkistä, sumuisista pelloista, viinimarjoista välipalaksi suoraan marjapensaasta, jota päiviini usein kaipaan. Voin tehdä töitä trampoliinilla loikoillen, tai sisällä takkatulen ääressä. Voin istua mökin kuistilla tai äidin sohvalla samalla kun kissa puree varpaasta. Vielä kun etätyöpäiviä voisi tehdä vaikka Espanjan auringon alla, Italian pienessä kylässä tai vaikka keskellä Slovakian metsää, olisi täydellistä.

Vuoden jäljiltä pankkitilille ei ole kyllä jäänyt yhtään plussaa, mutta ei se miinuksellakaan ole. Mitään en kyllä heti vaihtaisi pois. Kokemuksia, vastoinkäymisiä, arjen pieniä hetkiä. Sanoisin kyllä kaiken kaikkiaan että vuosi jäi plussalle, vaikka se ei pankkitilillä näkyisikään.

 

Miten vuosi 2018 kohteli sinua?