torstai 9. helmikuuta 2017

Viikko 9

Muutoksia muutosten perään..
 
Niin se maanantai tuli ja paluu "arkeen" Halong Bayn jälkeen. Iltapäivällä käytiin Lotte centerissä Hollywoodissa syömässä pizzaa, joka ei kovinkaan suuresti makuhermoja hivellyt. Kanapizzassa oli todella epämääräisiä kananpaloja ja toisessa pizzassa taas ei ollut siihen kuuluvia täytteitä, mm. sipulia, koska ei vitnamilaiset siitä tykkää, niin ei me sitä viitsitä siksi siihen laittaa, vaikka menussa lukeekin täytteet, mukaan lukien se sipuli..
Tämän jälkeen siirryimme katolle ihailemaan auringon laskua. Vielä 2 yötä ja jään yksin tänne (okei, ehkä muutaman vietnamilaisen kanssa). Saa nähdä kuinka sitten selvitään..

Lotte centerin kattobaarin näkymät Hanoin ylle

Tiistaina satoi, ukosti ja satoi. Ihanaa lämmintä sadetta! Käytiin mörrimöykyn ja pikkuriiviöiden kanssa viimeisellä yhteisellä aterialla, sillä huomenna välimatka on 7403km. Juomista toisen sain heittää rotille samalla kun mietittiin millon tuo vastapäinen katukeittiö roihahtaa kokonaan tuleen. Matkalla hotellille bongattiin vielä pikkuisen geckon masu ja olut kuljetus. Niistä on tämä viimeinen yhteinen päivä tehty. Huominen onkin jo asia erikseen. 

Sieltä se ukkonen saapuu

Viimeisellä yhteisellä aterialla

Kohta palaa..vai palaako?



Keskiviikko aamuna se sitten tapahtui. Nimittäin jäin yksin tänne suuren suureen Hanohin muutaman vietnamilaisen kanssa. Aamusta nautimme yhteisen aamiaisen vielä Hanoi Sky hotellissa. Vaikka aamupala on todella hyvä ja palvelu toimii, ei ruoka paljoa maistunut, eikä asiaa auttanut yhtään se, että tuntui siltä kun kello juoksisi kahta sataa eteen päin. Voi kun ajan voisi hetkeksi pysäyttää. Vastaavaa näkyä (mörrimöykkyä ja pikkuriiviöitä) ei ihan heti tule näkemään, muualla kuin puhelimen näytöllä..
Lopulta kello oli niin paljon, että oli pakko nousta pöydästä ja siirtyä sata metriä ulko-ovesta tien viereen, josta kyyti tuli juuri eikä melkein sovittuna aikana kyydittävät noutamaan. Lyhyet hyvästit ja lapset huikkaa vielä "Hei hei äiti! Ei meillä ole mitään hätä!" Ei varmasti olekaan! Eri asia on se, onko minulla.. Heti kun ovet pamahtaa kiinni ja musta katumaasturi poistuu vierestä kohti aamuruuhkaa se iskee. IKÄVÄ! Miten puolitoista viikkoa voi mennä niin hujauksessa?! Miten ne nyt pärjää? Toivottavasti kaikki menee hyvin. Toivottavasti matka sujuu pinten kanssa hyvin, kerta ekaa kertaan lentävät kyseisellä kokoonpanolla (eikä muutenkaan paljoa lennelty).. Juuri kun ikävä alkaa hiipiä silmäkulmiin aurinkolasien alle, tulee taksi. Hyppään siihen ja hurautan töihin. Samalla miettien seuraavia kuukausia..
Työpaikan ikkunasta näkee hyvin, miten Hanoin vilkkaat kadut hiljentyvät sateella. Uskomattoman kaunista ja rauhallista! Melkein jopa voisi silloin pitää Hanoista!


Tapani mukaan suuntaan töistä uuteen majapaikkaan: Downtown Hotellille. Onneksi taksikuksi tiesi mihin ajaa, itse olin ihan eksyksissä. Huone on vain kymmenennessä kerroksessa (eli ylimmässä) ja rappuset sinne on kaikki ihan eri paria. Milloin on iso, pieni, lyhyt, kapea, korkea.. Huone on siisti, näkymät ihan ok ja omaa rauhaa löytyy. Vai löytyykö sittenkään?

Kyllä tänne ehkä yksi mahtuu..
Huoneen ovelta näkymät rappukätävään


Hotellin viereinen katu

Maisemat huoneen ikkunasta

Torstaina matkalla majapaikkaan kävin syömässä. Siinä sitten tarkkailin ravintolan asiakkaita: 4 yksinäistä naista ja yksi neljän naisen kokoinen mies. Ja tietysti minä. 
Tuli myös otettua vähän Hanoi kuvia tältä päivältä, ettette vaan unohda missä olen. ;)
Ps. Nyt netflix on paras kaverini.



 




"Piipaa piipaa"

Perjantaina olin hurja ja kävelin töistä hotellille. Matkalle mahtui yhtä ja toista. Oli tien ja kengän korjausta, ekstra chiliä ruuassa, sähköä ja poikia kilpaa hiomassa hitsaussaumoja. 
Kengän korjaajan kanssa sovittiin ensin hinta kenkien korjaukselle (suosittelen sitä lämpimästi kaikille, on sitten kyse taksista tai ihan mistä tahansa!), mutta koska kenkiäni ei voinut pikaliimata, ompeli hän ne, mutta se maksoikin ekstraa..Onneksi kyse ei ollut kun parista eurosta. Korjaus maksoi nelisen euroa. Samalla juteltiin ja hän kertoi olevanasa viitisen kymmentä, parin lapsen isä ja korjaavansa kenkiä jo kolmannessa polvessa. Enkä kyllä ihmettele, kengät korjautui niin näppärästi! Kyllä, muutaman euron sandaalit kannattaakin korjauttaa!
Hotellilla pesin vielä vähän vaatteita (mitä eiliseltä jäi) ja vietin laatuaikaa netflixin kanssa.


Näin kengistä tehdään uusia.




Lauantaina aurinkon paistoi koko päivän. Ulos oli mentävä kun ilmalämpöpumppu sammui. Menin siitä valittamaan (sammuttavat päivisin, kun säästävät sähköä, kuulemma) ja samalla etsimään ruokaa.. Sähköjä, patsaita, kivimöykkyjä, junaradan alla piilossa, katkarapuja auringossa (säästetään kypsennyksessä sähköä), ruokaa (kasvisten määrä oli kyllä hurja! Huomasin kaipaavani parsa- ja kukkakaalia!) ja lisää sähköjä. Juuri kun luulin nähneeni kaiken, näin rälläkällä vanerin sahaamista. Taitaa rälläkän laikat olla halpoja täällä..
Lopuksi vielä auringonlasku täältä Hanoista.


 

Junaradan alla piilossa.

Katkarapuja

 


Näin se vanerikin leikkaantuu..
Good night Vietnam!

Tiedän, tiedän. Toistan itseäni. Ulkona oli kuuma kun mikä! Hyi! Liikenne oli normaalia kaoottisempaa, jos se edes on mahdollista. Ehkä kuumuus on pehmittänyt päät muiltakin..
Tänään söin riisi/kana mössöä, joka oli hyvää.

Näköjään en olekaan yksin, koska huoneessa vierailee gecko. Sillä taitaa olla omat avaimet mun huoneeseen.. Viikonloppuna on tullut netflixiä katottua kiitettävästi. Kohta on hömpät sieltä loppu..


Vieras

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kynä sauhuamaan..