perjantai 6. huhtikuuta 2018

Eläköön Suomirock gaala

Tiedättehän sen tunteen, kun osallistut kerta toisensa jälkeen erilaisiin kilpailuihin joissa palkintoina on milloin mitäkin maan ja taivaan väliltä, etkä lukuisista osallistumisista huolimatta voita ikinä mitään ja mietit että voittaako ylipäätään niistä arvonnoista kukaan mitään?

No, minä ainakin tiedän. Tunnusta. Olen pari kertaa voittanut: 7 luokalla laukun, reilut 5 vuotta sitten suklaata ja teatteri liput, viime keväänä lapsimessuille liput (näitä en loppujen lopuksi edes koskaan saanut) ja nyt viime vuoden lopulla pari lippua Eläköön Suomirock gaalaan Tavastialla.

Tuskin olen siis ainut, josta tuntuu siltä, ettei kukaan voita noista kilpailuista mitään, tai jotenkin kummasti se on aina se sama joka voittaa. Oli se sitten arpajaisissa, Lotto, blogissa, Instagramissa, Facebookissa tai minun tapauksessani Radio Suomirockin nettisivuilla

Nyt en kuitenkaan käsittele kilpailuja tai huonoa onneani enempää. 

Itse eräänä marraskuun harmaana ja märkänä tiistai iltana mietin että eipä onni kuitenkaan osu kohdalleni, niin piruuttani laitan ylihuomenna olevan tapahtuman lippujen arvontaan oman arpani mukaan. 
No, keskiviikkona työmatkalla soi puhelin. "Radio Suomirockin aamusta huomenta!" Voihan vitsi! Jos siis satun voittamaan, ajoitus ei kyllä voisi enempää olla pielessä! Se on siis jo huomenna! Mies on reissutöissä, lapsille pitäisi löytää hoitaja ja kukas lähtisi mukaani sinne? Kysymykset pyörivät mielessäni. Ainakin hetken. Otin puhelimen käteeni kävellessäni metrolle ja soitin yställeni. Olimme aikaisemmin viikolla puhuneet että viikonloppuna pitäisi taas nähdä, kun ei ole nähty hetkeen, vaikka välimatka ei tosiaankaan pitkä ole.

Puhelumme meni kutakuinkin näin: 
"Moi, mitä teet huomenillalla? Voisikohan äitisi vahtia lapsia?" 
"En kai mitään. Miten niin?"
"Voitin liput Eläköön Suomirock gaalaan."
"Laitappa minulle siitä viestillä vähän infoa. Pyydän isää lapsenvahdiksi."

Näin matkaseura oli saatu pakettiin. Itse turvauduin myös oman isäni apuun ja lapset olivat Papalla ja Mummelilla yötä. Eli kaikki tarvittavat valmistelut huomiselle oli valmista.

Seuraavan päivänä, eli torstaina koitti se hetki, kun pitäisi mennä ihmisten ilmoille. Ystäväni soitti että yllättäin VR on vain 45min myöhässä laitevian takia. No, ei se niin justiinsa ole, kerkeämme ehkä juuri ja juuri alkuun silti!

Rautatieasemalla kuitenkin lopulta tavattiin, hypättiin metroon ja sieltä Kamppiin. Kampista lähdettiin seikkailemaan kohti Tavastiaklubia räntäsateessa. Tulipahan menetettyä Tavastianeitsyys. Voisin melkein sanoa että se oli pienoinen pettymys. Ei, älkää ymmärtäkö väärin. Esiintyjissä ei tällä reissulla vikaa ollut. Sanoisin että näin maalaistytön silmin odotin paljon hienompaa paikkaa kaiken Tavastia hehkutuksen jälkeen. Tuli mieleen Kouvolan Mulligan's tai House of Rock. Mitä nyt tila oli kahtia jaettu ja baaritiskin puolella oli näyttöjä, josta esiintyjät oli mahdollista nähdä. Kouvolassa ei ihan vielä niin edistyksellisiä olla, vaan siellä ängetään lavan eteen.

Helsinki
Suuri ja mahtava Tavastia!

Sitten esiintyjiin. Nehän meitä eniten kiinnosti! Ajoitus oli siis mitä täydellisin, vaikka myöhässä oltiinkin. Maija Vilkkumaa asteli juuri lavalle kun takit oli jätetty narikkaan.

Eläköön Suomirock gaala
Maija Vilkkumaa

Seuraavana oli Arto Tuunela. Arton jälkeen Leo, joka oli oikeastaan minulla se, ketä odotin eniten.

Eläköön Suomirock gaala
Leo

Olli Herman oli pettymys. Päivän teema tuntui olevan rakkaus ja särkyneet sydämet.

Eläköön Suomirock gaala
Olli Herman

Eläköön Suomirock gaala
Juhani Merimaa oli juontamassa

Pantse Syrjä lauloi vähintäänkin jokaisen suomalaisen kerran kuuleman kappaleen: Baarikärpäsen ja Popedan keulahahmo Pate Mustajärvi kävi laulamassa vähintäänkin yhtä tunnetun kappaleen: Ukkometson.

Eläköön Suomirock gaala
Pate  Mustajärvi

Anssi Kela ei edelleenkään ole juttuni, mutta kuultiin uutta musiikkia ennen muita.

Eläköön Suomirock gaala
Anssi Kela

Juuri viimeisiä taputuksia ja juontajien puheita kuunnellessa kävimme hakemassa takkimme narikasta ja suuntasimme takaisin metrolle, joka vei meidät autolleni. Kotona olimme jo puolilta öin, jotta perjantaina jaksaisimme taas ahertaa, niinkuin kunnon työntekijöiden kuuluukin. Semmoinen räntäsateinen torstai ilta meillä oli marraskuussa.

Itse en olisi kyseiseen tapahtumaan ostanut täysihintaisia lippuja. Olisin vain pettynyt. Ilmaislipuilla (ja kerrankin hyvällä onnellani) sain kyllä viihdettä koko rahan edestä ja tulipahan samalla vietettyä tyttöjen iltaa ystäväni kanssa! 😊

Tässä vielä lista gaalassa palkituista.

Onko sinulla kokemuksia erilaisita gaaloista? 
Entä mitä mieltä olet Tavastia-klubista?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kynä sauhuamaan..