maanantai 30. joulukuuta 2019

Viisi päivää syksyisessä Pariisissa (matkapäiväkirja osa 1)

Matkapäiväkirja Pariisista



Päivä 1.

Niin se taas alkoi; matka nimittäin. Matkalla lentokentälle ilmoitti radio, että finavian
lentokenttähenkilökunta oli järjestänyt ulosmarssin. Kuinkas sattuikaan!
Onneksi se ei meitä hidastanut ja nopeasti olimme oikean portin edessä katsomassa netflixiä ja odottamassa koneeseen pääsyä.
Lento meni ihan ok, mitä nyt laite keinui niin, että meinasin tulla merisairaaksi.
Ensimmäistä kertaa Ranskassa, uberissa ja airbnb. Tällä hetkellä kokemus on, että mäkkäreitä on joka nurkalla, maahanmuuttajia löytyy, eikä taloissa pestä lattioita. Niin juu ja
vessanpönttö on omassa komerossaan.
Josko huominen toisi tullessaan jotain hitusen parempaa.


Pariisi

 

Päivä 2.

Tänään on tullut käveltyä puhelimen mielestä 17,5km. Matkustettu junalla ja metrolla,
molemmissa näkyi että Pariisi on maahanmuuttajien suosiossa. Lippujen ostaminen olikin oma projektinsa ja metroverkosto on yhtä sekaisin kun maailman politiikka.
Kauppoja tuntuu olevan vähän, leipomoja ja piparikauppoja nähty tasan yksi. Täytettyjä
lettuja olisi saanut monestakin paikkaa, mutta söimme ensin baarissa täytetyt patongit,
puistossa kodittoman vieressä kolmioleivät ja iltapalaksi kaupasta patonkia.
Kodittomia ja niiden koteja löytyi tasaiseen tahtiin matkalta, samoin roskia. Roskiksia kyllä oli, mutta jostain syystä roskat ei niihin päädy..
Näimme monta erilaista kivimöykkyä ja kasan romurautaa. Rakkauslukkoja oli vain
kourallinen, vaikka siltoja tuntui kyllä olevan.
Vähän muistettiin kinata, mutta ihmeen vähällä päästiin, vaikka miehellä on varvas musta ja
lasten kanssa ollaan liikkeellä. Saa nähdä mitä huominen tuo tullessaan.

Pariisi


Ranska


Ranska

 

Päivä 3.

Tänäänkään ei vieläkään pientä mökötystä ja tiukka sanaista puhumista kummempaan
päästy. 
Kilometrejä jalan puhelimen matkamittarin mukaan vaan 13,5km.
Aamulla tehtiin pakollisia kotiasioita, ja lähdettiin tutustumaan aasialaiseen ja latinalaiseen
kaupunginosaan. Molemmat näytti samalta, kumpikaan ei sen suuremmin innoistanut.
Aamupala syötiin mäkkärissä, jossa ruoka piti tilata automaatista. Samalta maistui kuin
Suomessakin.
Leikkipuiston, vankilan ja metron kautta tunnelmasta tuli haudan vakava. Päädyttiin siis
hautausmaalle.
Siellä sitten kierreltiin ja bongailtiin papukaijoja. Oli siellä kuulemma joku tunnettukin unilla,
joku Morrison.
Seuraavaksi meinattiin mennä vielä yhteen halvempaan (köyhempään) kaupunginosaan,
mutta bussin ollessa niin täysi, ettei enää hengittämäänkään olisi pystynyt, lähdettiin takaisin
metroon. Metro oli tähän astisista uusin ja matka taittui mukavasti. Metron vaihto sitten jäikin
välistä, kun edes asemalaiturille ei mahtunut. Käveltiin sitten keskustassa jonkun hienostoalueen läpi, jossa ei ollut kyllä vara edes katsoa näyteikkunoita. Tien ylitystä
odottaessa minulta tultiin ranskaksi kysymään suuntaa, loppu sujui kyllä englanniksi.
Puistosta löytyi leikkipaikka, josta tovin jälkeen vartija tuli häätämään pois, kun puisto oli
menossa kiinni.
Suunta metroon, joka yllättäin taas ääriään myöten täysi. Lopulta päästiin änkemään
metroon, joka olikin yllättäin väärä, mutta ei meidän takia. Metrokuskille oli käynyt joku virhe..
Loppu hyvin, kaikki hyvin, oikeaan metroon ja oikealla pysäkillä pois.
Kaupan kautta hakemaan pizzaa. Kielimuuri meinasi tulla, vaikka minäkin puhuin ranskaa!
Pizzat oli ihan ok, tulista ei ole nähnytkään, eikä ananasta ole tarjolla. Löydettiin ensi
yrittämällä asunnolle, jossa ranskankielisiä piirrettyjä ja pizzaa.
Huomista odotellessa..



  Ranska 

Päivä 4.

Vaikka tuli käveltyä vain 13,5km, niin illalla väsytti niin, ettei saanut mitään järkevää
kirjoitettua.. Siispä teen sen nyt (ei silti takuuta, että kirjoittaisin mitään järkevää).
Päivä aloitettiin jäämällä eri metropysäkillä pois, mitä oltiin suunniteltu. Se osoittautui hyväksi ideaksi, kun löydettiin leipomo kaikkine herkkuineen.
Söin taas, yllätys yllätys: patonkia. Muut oli rohkeampia ja söivät muuta epämääräistä.
Tämän jälkeen suunnattiin kohti Lovrea (taas) ja päästiin käymään lasipyramidien vieressä
asti.
Siitä jatkettiin matkaa eilisen puiston läpi kohti rienukaarta. Matkaan mahtui uteliaita sorsia ja patsaita. Siellä se Julius Cesarkin seistä möllötti.
Matka riemukaarelle piti sisällään vilkkaan ostoskadun. Ei ollut meitä varten se ihmispaljous
kaikkine kauppoineen.
Löydettiin me riemukaarikin, oli aika iso kivihökkeli!
Tämän jälkeen suunnattiin yllätys yllätys, tass Louvrelle. Nyt käytiinkin Royal Palacessa
ihailemassa mustavalkoisia tolppia. Muiden mielestä täysin älytön juttu..
Seuraavaksi matka jatkui Notre Damen katedraalille. Aika iso kivikasa sekin oli. Sitä sitten
ihailtiin aseistettujen poliisien vartoidessa edestä, sivulta ja takaa. Takaanta löytyi pieni
leikkipaikka, jossa vietettiin muutama iloinen minuutti, kunnes tuli itku. Sitten vähän lisää kivaa ja suunta kohti Berthillonin jäätelöä.
Jäätelöpallo oli pieni ja saman hintainen kun Suomessa 3.5e. Tytöt otti valkosuklaata, minä
minttusuklaan. Maku oli aito, ihan kun mintun lehtiä olisin imeskellyt.
Tästä innostuneina kokeiltiin taas rer junaa ja koitettiin mennä Luxsenburin puistoon.
Onnistuttiinkin melkein, se vaan meni juuri kiinni kun sinne päästiin. Päätettiin että lähdetään kohti asuntoa bussilla. Bussi vaihtui metroon loppu matkaksi ja löydettiin me isompi kauppakin. Iltapalaksi patonkia ja nachoja. Niistä meidän torstai oli tehty.
Ai niin! Tänään ihmiset oli yli innokkaasti auttamassa. Outoa.

Pariisi


Pariisi

 

Päivä 5. 

Voi elämä sanon minä taas!
Pariisissa käytiin vaan majapaikan nurkalla puistossa ennen lentokentälle suuntaamista. Uber toimi toiseenkin suuntaan hyvin, kentällä oli vastassa aseistetut vartijat. Check-in meni hyvin, samoin turvatarkastus. Koneeseen pääseminen olikin sitten toinen juttu, eikä kyllä kehuttavaa koko matkasta löytynyt!
Lentohenkilökunta saapuu paikalle kun koneeseen pitäisi päästä. Liput piti olla upgreidatut,
mutta jos lentoyhtiön upgreidaus tarkoittaa samassa paikassa istumista, eikä edes vettä
tarjoilla ilmaiseksi, aika säälittävää etten sanoisi. Missäköhän ruumassa olisi normi lipulla
joutunut matkustamaan...
Lento kävi kaikille korviin, eikä palvelussa ollut muutenkaan kehumista.
Lentokenttä oli ihan ok täällä Guadelopella, auton vuokraus kaikkea muuta. Kyllä taas
nostettiin verenpainetta itse kullakin. Ei voi autoa antaa ilman paperia, eikä paperia saa
ilman nettiä. Nettihän ei täällä saarella toimi kun siellä ja täällä, puhelinverkosta
puhumattakaan.
Alle saatiin lopulta pieni kia, eksyttiin ihan urakalla ja laitettiin paikalliset auttamaan eksyneet
turistit perille.
Asunto vaikuttaa näin väsyneillä silmillä olevan ok.
Nyt kun on perheriita saatu ajamisesta taas aikaiseksi, on hyvä aloittaa loma.
Kello on täällä ihan juuri 11 illalla, joten hyvää yötä!


Pariisi



lauantai 28. joulukuuta 2019

Syksyinen kesälomareissu Pariisiin ja Karibian auringon alle Guadeloupelle

Uutena vuotena 2017 oli lyömättömät lentotarjoukset Guadeloupelle lentodiilit sivustolla ja pakkohan niihin oli uuden vuoden kunniaksi tarttua, vaikka lennot olisivat vasta loka-marraskuun vaihteessa 2018. Matkustusaikakin oli kätevästi sadekauden loppupuolella.


Ainut tässä kuviossa oli, että lennot lähtivät Pariisista. Tämä ei minua (muista ei niin väliä) haitannut, sillä olin kauan haaveillut näkeväni Pariisin. Sen tunnelman, sen katutaiteet ja ne perusnähtävyydet: Eiffel torni ja Norte Dame.

Pariisi

Lentojen ostamista perustelin itselleni että tämä on ansaitsemani syntymäpäivälahja, sillä täytinhän pyöreitä. Ja mikä parasta, kaksi kärpästä yhdellä iskulla!

Tulossa siis juttuja Pariisiista ja Guadeloupelta. Kuten voitte myös arvata, kaikki ei mene niinkuin oli suunniteltu ja kömmähdyksiltä ei vältytä.

Alla vielä linkit reissun juttuihin:


Pariisin matkapäiväkirja



Pariisi

PariisiPariisi







perjantai 4. lokakuuta 2019

Romurallia vanhassa tehdasmilijöössä

Romuralli.
Tuo uljas moottoriurheilulaji.
Laji. jota ei harrasta kukaan täysijärkinen.
Laji, jossa auto ei päivän päätteeksi ole enää auto, vaan rusina.
Laji, jossa voittaa se, joka liikkuu viimeisenä.

Ihan pikainen info romurallin historiasta. Romurallin Suomeen on aikanaan tuonut nykyinen kansanedustaja Kristian "Sheikki" Laakso. Sheikki on nykyäänkin vielä lajin parissa. Kisoja Suomessa on vain harvakseltaan, eikä laji ole saanut samanlaista suosiota kuin ulkomailla. Suomessa nopeudet eivät nouse yhtä koviksi, eikä näin ole kuljettajille yhtä vaarallista kuin tuolla isossa maailmassa ajettava versio romurallista.

Kouvola
Taustalla näkyy Myllykosken paperitehdas.
 
Kouvola

Olin perheen kanssa Kouvolassa katsomassa 25v juhlakisaa syyskuun alussa viime vuonna. Kisa aamu koitti ja suuntasimme vanhan paperitehtaan puunvarastointikentälle. Ihmisten käyttäytymisestä jo huomasi, ettei enää olla sivistyksen parissa. En tarkoita etteikö Kouvolassa olisi sitä älyllistä elämää, vaan enemmänkin tuon lajin parissa tuntui ihmisillä olevan enemmän nestettä pääkopassa kun yleensä.

Kouvola
 
Kouvola
 
Kouvola

Kilpailijoista osa oli panostanut pukeutumiseensa ja näin ollen paikalta löytyi muun muassa Tanhupallo. Toiset olivat myös koristelleet autonsa viimeisen päälle.

Sää oli perus syyskuun sää, välillä paistoi aurinko ja välillä satoi. Ilma ei kuitenkaan ollut kylmä. Tunnelma oli korkealla kun autot törmäilivät päin toisiaan. Mieleeni tuli huvipuiston törmäilyautot.

Kouvola

Liput kisaan olivat aikuiselta 15e. Mielestäni kyseinen tapahtuma ei ollut sen arvoinen, vaikka järjestelyt toimi ja paikka oli lähellä. En kyllä ihan heti lähtisi sitä uudelleen katsomaan. Edellisestä kerrasta oli 13 vuotta, joten ehkä siis reilun kymmenen vuoden päästä voisin suunnitella uudelleen kyseistä aktiviteettiä Suomessa.

 

Oletko käynyt katsomassa romurallia? Mitä pidit?


tiistai 17. syyskuuta 2019

Ramin konditorian kakkubuffet

Oletko sinä tai joku tuttusi niitä ihmisiä, jotka rakastavat kakkuja?

Kuulostaako yhtään tutulta: Olet kahvilassa ja pyyhit kuolaa suupielestäsi samalla kun yrität epätoivoisesti päättää mikä niistä toinen toistaan herkullisemmista kakuista olisi paras. Mietit kehtaatko ottaa useamman kakkupalan vai vaikutatko ahneelta. Yrität edelleen päättää otatko suklaata vai juustokakkua, kun kassa kysyy jo mitä saisi olla.
 

Enää sinun ei tarvitse päättää vain yhtä kakkua!

 

Ramin konditoria
 
Ratkaisu tähän löytyy Ramin konditorian kakkubuffasta. Kakkubuffat löydät Mikkelistä, Kouvolasta ja Kuopiosta. Tämä jokaisen kakun ystävän buffa on tarjolla lauantaisin. Hintaa tälle lystille oli 12,50e.
 
Ramin konditoria
 
Kävin kokeilemassa äitini ja pikkusiskoni kanssa syksyllä Ramin konditorian kakkubuffan Kouvolassa. Hintaahan tällä kakkubuffalla on, mutta kakkuja on kyllä tarjolla jokaiselle jotain. Jopa tällaiselle vähän valikoivammalle, joka ei syö sitä, tätä, eikä tota, eikä etenkään mitään tuollaista tai tuon väristä tai näköistä. Työntekijät osasivat vastata kysymyksiini mitä kakuissa oli ja näin ollen löysin itselleni mieleisimmät maistettavat. Uskaltaisin jopa väittää, että tykkäsin kaikista joita maistoin. Suklaa ei ole koskaan huono valinta. Buffet pöytä oli siisti, eikä kukaan jäänyt ilman kakkua tai kahvia.
  
Ramin konditoria

Mikäli kakkuhammastasi kolottaa, kannattaa suunnata kohti Ramin konditorian kakkubuffaa! Voit myös laittaa lahjakortin sinne pukin konttiin, niin kuin minä tein.

Oletko käynyt Ramin konditorian kakkubuffassa tai jossain muualla vastaavassa?

Mitä tykkäsit?

lauantai 14. syyskuuta 2019

Kuvakooste talvelta '18 - '19


Hei taas kaikille! Miten osaakin aina olla olevinaan niin hankalaa löytää aikaa kirjoitella, vaikka aiheet ja kuvat on lähes valmiina.. mutta nyt palaillaan pienen tauon jälkeen vähän kevyemmillä aiheilla, eli kuvilla. Miltä talveni 2018-2019 oikein näytti?





Vartiotornista on hyvä tarkkailla.

Autoni päätti jättää minut tielle..



Tuli myös tehtyä pari voileipäkakkua.


Muutama hanhikin tuli bongattua.


Kouvola

Kouvola

Lasten kanssa retkeillessä tuli kerättyä muutama roska..


Karpaloitakin tuli kummitätin kanssa etsittyä.

Kakkubuffa
Kakkubuffakin tuli kokeiltua.

jääkiekko
Kävin katsomassa myös jääkiekkoa.

Iitti
Aarne Tenkasen keikalla kävin.

Tutustuin tähän kaveriin.


Longue
Elämäni ensimmäinen kerta longuessa.

Luonnon ihmeitä tuli bongailtua.


Kouvolastakin löytyy katutaidetta.

Kouvola


Kulttuuri annoksen hain teatterista.

Eläin bongailua.

Edelleen remontti on kesken..

Vihdoin alkoi vähän sitä luntakin tulemaan!




Kouvola
Veturin jouluvalaistus.

Ystävien seurassa kelpaa ulkoilla!

Pitkästä aikaa pääsi lumikenkäilemään.



Kouvola
Miehen kanssa laatuaikaa.

Kouvola







Umpihangessa tuli useampaan otteeseen käveltyä.


Vr ja talvi.


Loppu talvesta tiellä pääsi jo paremmin luistimilla..


Käytiin keilaamassa.


Päätteleminen: ainoa asia mitä villasukkien tekemisessä osaan.



Tällainen oli minun talveni. Se piti sisällään rauhallisia hetkiä perheen kanssa, ulkoilua vaihtelevassa seurassa ja herkuttelua.


Millainen sinun talvesi oli?