Kroatian matkapäiväkirja osa 1/2

Alun perin meidän suunnitelmissa oli että käyn miehen kanssa kahdestaan pidennetyn viikonlopun Ranskassa katsomassa rallicrossia.. No, suunnitelmat ei aina mene niinkuin haluaisi. Eräänä heikkona hetkenä, pitkän työrupeaman päätteeksi mies lupautui lähtemään koko perheen voimin syyslomaksi ulkomaille, jotta kerkeäisi hetkeksi pysähtyä. 

Aamulla vielä keräsin kurpitsat..

Matkakohteeksi halpojen lentojen, sopivien lentoaikojen ja ennen kaikkea suorien lentojen takia valikoitui Pula. Tuo Kroatian suloinen pieni kaupunki, Istrian niemimaan eteläkärjessä. Jopa Kouvola, Suomen betonihelvetti, on asukasluvultaan Pulaa suurempi.

Näistä tunnelmista lähdettiin Etelän lomalle..

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pulassa (päivä 1)

Jo ennen Helsinki-Vantaata oli ekat kiukuttelut kiukuteltu. Lähtökin venähti tuolta betonihelvetistä. Auton parkkiin jättäminen GoParkingiin meni ok, mitä nyt ketään ei missään ottamassa tietoja ylös, puhelimeen vastattiin kyllä, mutta sielläkään ei tietoja otettu ylös kun oli kuulemma niin kiire. Kyytiä lentokentälle odotettiin kauan, oikeasti, lähemmäs puoli tuntia, vaikka ensimmäisen puhelun aikana ilmoitettiin että ihan kohta on auto siellä.. Onneksi kerettiin kentälle. Chek-in meni automaatissa kätevästi, samoin turvatarkastus, kun päästiin lapsien kanssa omaa kaistaa. Aikaa kun vielä oli, käytiin Burger Kingissä syömässä. Jonot oli älyttömät, kortit ei toiminut ja palvelu oli hidasta. Jotenkin tuntuu, että minun on nyt jo uskottava, ettei se ole minun paikkani. Pysyn vaan Mäkkärissä ja Hesessä jos mieli tekee hampparia..

"Hei hei Suomi!"

Lento meni ihan jees. Lapsiperhe lähti nopeasti vierestäni pois, enkä tarkoita nyt omaa perhettäni. Kone oli lähes viimeistä paikkaa myöten täysi. Hauskana sattumana vielä selvisi pari viikkoa ennen lähtöä, että äitipuoleni on äitinsä kanssa samaan aikaan, samoilla lennoilla Pulassa. Ei niin hauskana sattumana, yllättäin, taaskaan ei Norwegianin koneessa ollut wifiä, koska kone oli niin uusi ettei ole keretty sitä laittaa (tästä on jo ueamman lennon kokemus, kaikissa samalla selityksellä).

Olimme vuokranneet auton, kuten viime reissullamme. Auton virkaa toimittaa tosin opel corsa. Sen sai suht helpolla. Lentokentällä tuli vastaan kissa, samoin kävi Portugalissa. Tiet on kapeita kun mitkä, löytyi iso, siis todella iso liikenneympyrä koristevaloineen kaikkineen. Majapaikkaa etsiessä, noh, ajeltiin vielä kapeampia teitä ees taas, välillä taaksekin päin. Onneksi nyt kartturi ei mököttänyt niinkuin Portugalin reissulla, vaikka 1,5vrk valvomisen jälkeen sen todennäköisyys on korkeampi kuin sateisen syksyn Suomessa.. Asunto on juuri sitä mitä ilmoituksessa oli. On parvi, kattoikkuna ja poreamme. Terassilla olevaa ruokatilaa 4 kerroksessa unohtamatta. Nyt unta ja huomenna kohti uusia pettymyksiä!

Kulkupelimme: pieni ja näppärä, mutta ei matkustusmukavuutta

Lapset nukkui parvella ja vanhemmat alakerrassa

Päivä 2

Sunnuntai aamusta asti on satanut enemmän ja vähemmän. Tämä tosin ei eroa millään muotoa siitä säästä, mitä Suomessa on viimiset 6kk ollut. Miehen vielä nukkuessa, lähdettiin lasten kanssa viereiselle leikkipaikalle käymään. Matkalla bongattiin räjähtäneitä granaattiomenoita ja ei räjähtäneitä etanoita. Ja niitä oli paljon, etanoita siis! 

"Etana etana näytä sarves, onko huomenna pouta?"

Leikkipaikalla meni melkein tunti sateesta huolimatta. Miehen heräiltyä ja kaikkien lopulta ollessa valmiina, lähdettiin ajamaan suuntaan x. Päädyttiin muutaman mutkan kautta Rovinjiin. Kiva merenrantakylä, lokkejakin oli vaan muutama tuhat ja parkkipaikka haisi kalalta. Kapeita kivetettyjä katuja kävellessä vanhojen rakennusten välissä, rantaviivaa myötäillen ja rapuja kallion seinämistä bongaillen meni tunti jos toinenkin. 

Välttäkää näitä karkkikauppoja vaikka valikoima onkin ihana! Maksaa maltaita nuo peruskarkit.

Tuolla niitä rapuja on..

Aallot lyö rantaan aika voimalla täällä.

Syötyä tuli rannalla ulkona, vaikka vähän tuulikin. Annoksia ei olisi tarvinut kuin kolme, sillä oli kokoa sen verran, että lapsille olisi yksi riittänyt puoliksi vallan mainiosti. Lokkien joukkoon oli soluttautunut muutama pulukin, jotka huolehti maahan pudonneiden ruokien siivouksesta. Paluu matkalla tuli kokeiltua paikallista moottoritietä, ja sitä, miten tietullit toimii. Aika näppärästi ne toimii, ainut miinus oli se, että kyllä se lysti oli maksullista. Lidlin kautta asunnolle, jotta olisi aamupalaa ja iltapalaa. Tänään Lidliltä asunnolle mennessä sattui vähemmän mutkia matkaan kun eilen.. Pienimmäiset meinaa olla tunnollisia koululaisia, eli pientä lämpöä havaittavissa. Saa nähdä mihin huomenna suunnataan.

Itse söin possua, mies kalaa. Kala ei jatkoon.

Upea auringonlasku tuli myös bongattua.

Päivä 3

Maanantaina päästiin aikaisempaan liikkeelle kun eilen, vaikka lapset päättivätkin olla vähän kipeinä. Ajettiin toista puolta niemimaasta ylös. Tiet oli välillä juuri yhden auton levyisiä, mutta liikennettä oli molempiin suuntiin. Näillä leveämmillä teillä, millä oli molempiin suuntiin oma kaista, oli vähän väliä kynttilöitä, hautakiviä ja kukkasia. Enkä yhtään ihmettele. Nopeusrajoitukset tuntui olevan suuntaa antavia ja oli ihan ok ajaa keskellä tietä, vaikka vastaan tuli autoja. 

Käytiin jossain pikkukylän fast foodilla syömässä jättimäiset hampparit. Seuraavaksi päädyttiin maailman väkiluvultaan pienimpään kylään, Humiin. Eipä ollut kummonen; hautausmaa, jokunen talo, "linna" ja viinimyymälä. 

Nämä suuren suuret pedot hyökkäsi heti kimppuun kun pysähdyttiin. Hellyydenkipeys iski.

Täältä sitten etsittiin ruokaa..

Kyllä tätäkin söi, mutta edelleen: Mäkkäri tai Hese vie voiton kevyesti.

Melkein oltiin eksyksissäkin viiniviljelmien seassa..

Humin vierestä lähti vieläkin pienempi tie Kotliin. Siellä oli vesiputous ja vanha vesimylly. Paljon enemmän siitä saatiin irti, kuin Humista. Matkaan mahtui vuoren rinteitä ajellessa veneeksi naamioitunut sierra, offroad varikko, pari kanavaa ja kesyjä kissoja (näistä kuvat jo ylempänä). 

Hum.

 

Kotli

Siellä se vanha mylly on.

Limskin kanaali

Paluumatkalla alkoi jäätelöhammasta kolottaa, niin käytiin pikavisiitillä Pulan keskustassa kiinalaisturistien seassa hakemassa jäätelöt amfiteatterin kupeesta. Iltapalaksi pakastepizzaa ja eilisiä ylihintaisia irtokarkkeja. Nyt kun koko Istrian niemimaa on kierretty, niin saa nähdä mitä huomiseksi keksitään.

Pulan auringonlasku

Päivä 4

Tiistaina päästiin liikkeelle vasta iltapäivällä. Ensin suunnaksi Pulan keskusta. Leikkipuiston kautta matka jatkui keskustan uumeniin. Aikamme siellä haahuiltuamme päädyttiin johonkin kujien välissä olevaan postimerkin kokoisen ravintolan terassille. Siellä syötiin pizzat, joissa oli loistava hinta/laatusuhde. Kun mahat oli täynnä, löytyi toinen leikkipuisto. Siellä tuli myös tovi kulutettua aikaa. 

Nam nam!

Kujia pitkin kävellessä päädyttiin riemukaarelle. Kaaren vierestä ostettiin jäätelöt. Nyt suuntasimme takaisin autolle, koska aika alkoi loppua parkkilipusta. Seuraavaksi koitettiin suunnistaa niemen kärkeen. Saatoin melkein eksyä, kunnes päädyttiin jonkun pienen kyläpahasen sataman vieressä olevaan arkeologi puistoon. 

Täällä syötiin. Terassi on vasemmalla kadun toisella puolella.

Me kyllä kiipeiltiin puissa, oltiin käpysotaa, bongailtiin mustia paksuja "matoja"  (teitääkö joku mitä ne mustat paksut madot rannassa on?), rapuja ja kahlaajalintuja. Rantaa pitkin kävellen tuli kierrettyä koko puisto. Ai niin, oli siellä jotain kivikasojakin, mutta me opeteltiin heittelemään leipiä lasten kanssa.

Tänne eksyttiin vahingossa..

Näissä puissa tuli kiipeiltyä koko perheen voimin.. ja aika isoja käpyjä löytyy täältä!

Arheoloski park Vizulan auringonlasku

Kaupan kaitta asunnolle takaisin. Asunnolla ei kauaa keretty olemaan, kun alakerran asukas (krs 1, me krs 4) tuli pyytämään olemaan hiljaa, kun kuulemma "nonstop" tömistystä kuuluu. Muuten hyvä, mutta lapset on tulostamme (n. 15min) asti istuneet paikallaan, hampaanpesulla käyntiä lukuumottamatta ja asunnon vuokraaja pyysi olemaan hiljempaa klo 22 jälkeen. Nyt kello ei ollut vielä edes puoli yhdeksää. No, aina ei voi olla elämä helppoa. Etenkään kun joutuu kuuntelemaan nonstop tömistelyä. Ainut selitys tähän on kummitukset, kun ei me oltu viimeiseen 7 tuntiin edes paikalla.. Huomista odotellessa.