maanantai 11. joulukuuta 2017

Siuro - sekoitus uutta ja vanhaa

Oletko kuullut paikasta nimeltä Siuro? En minäkään vielä yli vuosi sitten. En vaikka Nokialla on tullut käytyä, samoin muualla Pirkanmaalla suhteellisen ahkerasti.

Mikä sai meidät sitten syksyllä suunnistamaan kohti Siuroa ja Siuronkoskea? Siuron Koskibaari se ei ollut, vaikka ruoka siellä erinoimaista olikin! Maakuntamatkailukaan ei se ainut oikea syy ollut. Eikä mielenkiinto paikan tuhat vuotista historiaa kohtaan. Mikä sitten?


Siuronkoski

Siuron koski-teatteri. Tuo uusi, mielenkiintoinen, nouseva tähti. Teatteri, joka nousi muutaman rohkean, oman asiansa takana seisovan henkilön päähänpistosta. Huhut väittävät että idea oman teatterin perustamisesta lähti saunaillasta, mutta jätetään jotain mielikuvituksenkin varaan.

Siuro

Nuoret, pelkäämättömät miehen alut alkoivat paikan rakentamien tyhjästä. Paikalla oli kasa kiviä ja muutama puu. Se ei näitä taivaanrannan maalareita hidastanut, vaan päinvastoin. He saivat täysin vapaat kädet ja tehdä näyttämöstä mieleisensä. Niin syntyi Kolmio-näyttämö. Sen näyttämön penkeille mekin pyllymme laitoimme, emmekä hetkeäkään katuneet!

Menimme katsomaan Aatamin puvussa ja vähän Eevankin. Tässä hersyvässä huumorilla kyyllästetyssä esityksessä kaverukset proviisori Himanen sekä luutnantti Paavo Kehkonen viettävät kesälomaansa saaressa. Kaverukset päätyvät uuden veneensä kanssa auttamaan viimeistä lomapäiväänsä viettävä asemapäällikköä, jolla on kiire päästä kaupunkiin aamuun mennessä.

Siuro
Kaverusten uusi kulkupeli.

Himanen ja Kehkonen lupaavat viedä asemapäällikön kaupunkiin, mutta veneen moottorin hajoaa, joka johtaa mitä värikkäimpiin juonenkäänteisiin. 

Siuro

He päätyvät lopulta rantaan, jossa paikalliset asukkaat luulevat jokaista heistä vuorollaan vankikarkuriksi ja siinä sitten Rouva Konstaapelille jokainen selittää mitä kummallisinta tarinaa, enkä yhtään ihmettele ettei sitä ihan siltä istumalta uskota. Jottei miesten reissu liian helppo olisi, miehet menettävät vaatteensa ja joutuvat juoksentelemaan Aatamin puvussa pitkin metsiä.

Siuro
Siurun Koski-Teatterin näyttelijäkaarti.

Vaikka kotimainen huumori ei ole minun juttuni, saatoin kyllä nauraa useammankin kerran. Esitys tempaisi mukaansa ja välillä oli hankala kuulla esiintyjiä kaiken katsomon naurun ja taputusten takaa. Ja kyllä, he ansaitsivat jokaisen aplodinsa minkä saivat! Mukana oli alan konkareita, kuten Mika Eerola (kerroin hänestä jo täällä) ja todella iso joukko vasta-alkajia, jotka olivat nyt ensimmäistä kertaa lavalla.


Siuro
Konstaapeli poliisiautonsa kanssa.

Näistä kymmenestä näytöksestä 7 oli loppuunmyyty. Olimme viimeisessä esityksessä ja siinä eräs nainen jutteli meille että tämä oli hänen kolmas kertansa samaa esitystä katsomassa. Kuulemma joka kerta näytös oli vähintäänkin yhtä hyvä ja jokaisen euron arvoinen. Jos meillä matka olisi lyhyempi, voi hyvinkin olla että olisimme käyneet mahdolliseti toistamiseen katsomassa tämän huumorilla höystetyn esityksen, jossa saapaskin sai oman osansa.

Vanha voimala.


Kyllä näissä maisemissa kelpasi nauttia annos kulttuuria. Tai useampikin. Väliajalla oli makkaraa, pullaa, kahvia ja mehua tarjolla, jos kaipasi jotain hiukopalaa sielunhoidon lisäksi.


Ohjaaja Kyösti Kallio on visionääri, joka ei pienistä lannistu. Hänellä on selkeät suunnitelmat tulveaan, nimittäin saada vieläkin enemmän naurua aikaiseksi ja tarjota laadukasta teatteria upeissa maisemissa. 
Psst. SiuroInfo on haastatellut häntä tällä Youtube pätkällä.


Ensi kesälle kuulin sellaisia villejä huhuja, että teatterissa pyörii muukin kuin Ulvovan myllärin mylly. Juonikäänteitä on vähintäänkin yhtä paljon luvassa ja ensi kesän klassikko vedetään vähintäänkin yhtä tunteella kuin tämän kesän Aatamin puvussa ja vähän Eevankin.


Jos et aijo käydä kuin yhdessä kesäteatterissa ensi kesänä, suuntaisin Siuroon. Näissä maisemissa, tällaisella antaumuksella ja täydestä rakkaudesta lajiin on varmaa, että ensi kesänä Ulvova mylläri nousee yhdeksi kesän kuumimmista puheenaiheista.


Itse suuntaan Siuroon. Minne sinä aijot suunnata ensi kesänä? 

Kaikki mielipiteet ovat omiani, eikä tämä ole yhteistyöpostaus, vaikka saattaa siltä kuulostaakin. Kyllä sellaista kehuu, joka kehunsa on ansainnut. 😊

2 kommenttia:

  1. Ihana tuulahdus kesästä keskelle pimeintä talvea! Kesäteatteri on hauska suomalainen perinne. Kesäteattereita on yllättävän paljon pitkin Suomea pienissä kylissä. Niiden eteen tehdään todella paljon vapaaehtoistyötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Olen ihan samaa mieltä siitä, että kesäteatterit on hauska suomalainen perinne, jotka toteutuu pääosin vapaaehtoisten voimin.
      Omia kokemuksia ei ole kuin muutamasta kesäteatterista, mutta eiköhän tässä vielä kerkeä. :)

      Poista

Kynä sauhuamaan..